Olen lukenut Katri Syvärisen kirjan Äitihaava – tyttären raskas perintö. Kirja herätti paljon ajatuksia ja suosittelen sitä ihan jokaiselle. Syvärinen kuvaa äitihaavaa haastavana suhteena omaan äitiin, mutta laajemmin ajateltuna naiseuden kipuna maailmassa, jossa naisten asema on ollut rajattu ja heikko ja naiseuden voimaa on aliarvioitu. Yksilön elämässä äitihaava näyttäytyy rajoittavina uskomuksina esim. ylikiltteytenä, ylivarovaisuutena ja ylisuorittamisena, tunnekuormana ja kipukohtina.
Äitihaava
Haluan katsoa Äitihaava-kirjaa laajemmin läheisten ihmissuhdeiden ja parisuhteen näkökulmasta, mutta kirjalle ei tee oikeutta, jos ei keskity ensin nimenomaan tytärten elämään. Naisten rooli on pitkään ollut olla sopeutuva, uhrautuva, tottelevainen, vähään tyytyvä, miehille alisteinen, omia mielipiteitä tukahduttava ja itseään pienentävä. Tyttäriä kohtaan on usein oltu kärsimättömiä, on pitänyt olla reipas ja eikä ole ollut mahdollisuutta tuoda esiin omia tarpeita tai tunteita. Aikuisenakin naista saatetaan yrittää työntää kiltin pikkutytön rooliin, sellaisen, josta ei ole kenellekään harmia.
Kun näin kasvatetut tyttäret ovat tulleet äideiksi, kipu on siirtynyt eteenpäin. Koska äiti on joutunut tukahduttamaan itseään ja omia tunteitaan, niin myös omaa tytärtä on kasvatettu samaan tukahduttavaan rooliin. Tytär on myös monesti joutunut maksajan rooliin äidin uhrautumisesta. Koska äitikin on uhrautunut, tyttären tulee olla kiitollinen siitä ja uhrautua vuorostaan. Jotta tytär pysyisi tutussa ruodussa, on tytär joutunut kokemaan kritiikkiä, pelkoa tai kauhistelua äidin taholta, jos hän yrittää kasvaa omaan voimaansa tai tekee itsenäisiä tai rohkeita valintoja.
Kun tytär astuu puolison rooliin, uskomukset siitä, että mies on etusijalla ja tärkeämpi ovat usein jo syvällä hänessä. Tunnistan parisuhteen ensimmäisiltä vuosilta hyvin vahvasti sen, miten ajattelin, että minun tehtäväni on täyttää puolisoni tarpeita ja minun tarpeillani ei ole mitään väliä. Jatkoin uhrautumisen naislinjaa aivan luontevasti ja jonkun vuoden päästä aloin linjakkaasti myös katkeroitua. Onneksi elämme maailmassa, jossa muutos on mahdollista. Lähdimme puolisoni kanssa ensimmäiselle parisuhdeleirillemme ja suunta tasa-arvoiseen parisuhteeseen alkoi.
Parisuhdehaava
Kirjassa Syvärinen sanoittaa: ”Äiti rakastaa, muttei osaa näyttää rakkauttaan tavalla, jonka tytär kokisi rakkaudeksi.” ”Äiti janoaa rakkautta, muttei osaa ottaa sitä vastaan.” Nämä kipupisteet nostivat minulla esiin ajatuksen parisuhdehaavasta. Parisuhdetyössä samat teemat näkyvät usein. Ihmisillä on pääasiassa vilpitön halu rakastaa ja tulla rakastetuksi parisuhteessa. Mutta elämän varrelta on tullut mukaan niin paljon kipua ja haavoja, että rakkaus parisuhteessa ei olekaan yksinkertainen asia.
Äitihaava-kirjassa korostuu vastuun ottaminen itsestä, oman kivun työstämisestä ja hoitamisesta. Tätä työtä ei kuitenkaan tehdä vaatien, vaan armollisesti tiedostamalla ja työstämällä asioita hiljoksiin itsensä kanssa. Kirja sanoittaa äitisuhteesta, mutta sopien myös muihin suhteisiin: “Aito yhteys vaatii, että molemmat purkavat suojamuurinsa ja hoitavat henkiset lukkonsa.” Tätä työtä suhteessa vanhempiin tai puolisoonsa ei voi tehdä kuin omalta osaltaan. Omia suojamuureja ei kukaan muu voi purkaa kuin ihminen itse ja aitoon yhteyteen täytyy itse rohkaistua. Toki lämmin ja turvallinen ilmapiiri ja vastavuoroisuus auttaa laskemaan suojamuureja ja kohtaamaan toisen paremmin. Omaa työskentelyä se kuitenkin vaatii aina paljon.
Tunnetasolla lapsuuden kokemukset siitä, ettei ole turvallista olla oma itsensä ja ilmaista omia tunteita ja tarpeitaan, näkyvät varsin suoraan parisuhteessa. Kirja sanoittaa, miten tytöt (ja varmasti usein myös pojat) ovat monesti menettäneet tunneyhteyden vanhempiinsa, jos he ovat olleet vihaisia tai “vaikeita”. Vanhempi on kääntänyt tunnetasolla selkänsä juuri niissä hetkissä, kun lapsi olisi kaivannut hyväksyntää ja turvaa. Tämä toimintamalli jatkuu usein parisuhteessa. Koska kumppanin vaikeita tunteita on vaikea kohdata, kääntyy myös kumppanin selkä ja tapahtuu vetäytyminen silloin, kun puoliso kaipaisi kipeästi tukea ja ilmaisee vaikeita tunteita.
Parisuhteessa tunnetason turvattomuus on iso haaste ja se pohjaa usein lapsuuden kokemuksiin. Kun syvää kokemusta tunneturvallisuudesta ei ole saanut lapsuudessa, on vaikea osata rakentaa sitä parisuhteeseenkaan. Kohtaamisen taidot eivät ole kehittyneet lapsuudenympäristössä ja siksi niitä joutuu tietoisesti opettelemaan aikuisena. Jotta opimme kohtaamaan puolisomme, on meidän opittava kohtaamaan vaikeat kokemukset omassa elämässämme niiden välttelemisen sijaan.
Torjuva ja etäinen käytös läheisessä ihmissuhteessa liittyy usein siihen, että ihminen yrittää vältellä omia vaikeita tunteitaan, ongelmiaan ja kipuaan. Tämä pätee niin äitihaavaan kuin parisuhdehaavaankin. Ongelmat eivät kuitenkaan ratkea kohtaamatta ja käsittelemättä niitä. Onneksi haavat voivat parantua, kun niitä hoitaa. On tärkeä muistaa, että jos ihmissuhdetta haluaa rakentaa tasapainoiseksi, siinä täytyy sekä ottaa vaikeita asioita puheeksi että kohdata rehellisesti itsensä.
Ihanille naisille
Sitten vielä muutama sananen meille naisille Syvärisen kirjan ajatuksia mukaillen. “Patriarkaalisessa kulttuurissa tunteiden tukahduttaminen on normalisoitu. Tunteet on koettu vääränlaisina, suorastaan pelottavina. Samaan aikaan kun naisia on syytetty ylitunteellisuudesta, miesten käsittelemättömät tunteet purkautuvat aggressiona ja väkivaltana”. Tämän on aika muuttua ja onneksi muutos on jo tapahtumassa.
Olen joskus miettinyt, olenko vähemmän uskottava parisuhdeohjaajana, koska olen nainen? Jos mies sanoisi samat asiat, saisiko asia enemmän painoarvoa? Mutta nykyään ajattelen ylpeydellä, että parisuhde on aihe, josta tiedän paljon ja jonka suhteen olen asiantuntija.
Omia vahvuuksia saa ja pitää kaikkien parhaaksi tuoda esille. Hoivatkaa, hellikää ja huomioikaa paitsi muita, niin tasapuolisesti itseänne, naiset. Antakaa itsellenne ja kaikille muillekin lupa innostua, olla itsevarmoja, intohimoisia, iloisia ja kokea elämän riemua. Tyttären tai naisen ei kuulu mahtua pieneen lokeroon.
0 kommenttia