Tovi sitten sain käteeni kirjan Herkkää arkea – Erityisherkkänä työssä ja vapaalla. Sen ojensi minulle kirjan toinen kirjoittaja Anna Lepistö. Hänen kanssaan teoksen on kirjoittanut Laura-Maria Hyttinen. Olin saanut kuulla kuulumisia kirjan kirjoittamisen matkalta Annalta, joka on äitiystäväni. Mutta se hetki, jolloin kirja oli valmiina käsissäni, oli alku omalle oivallusmatkalleni herkässä arjessa. Pohdin kirjaa tässä blogitekstissä oman työni ja arjen kautta. Herkkää arkea -kirja rakentuu vuoropuhelulle kirjailijoiden omien kokemusten, herkkyydestään kirjaa varten kirjoittaneiden 45 vastaajan sekä tiedon välille.
Olen herkkä niin työssä, äitinä, puolisona kuin vapaa-ajallakin. Olen vuosien työstämisen kautta löytänyt herkkyydestä paljon vahvuutta arkeeni. Herkkyys on minulle arkinen asia, mutta samalla teema, josta voi oivaltaa aina lisää. Herkkää arkea -kirja sai minut huomaamaan uusia asioita.
Herkkyys kuluttaa energiaa
“Herkkä ihminen kuluttaa paljon energiaa pelkällä olemisellaan”, Herkkää arkea -kirja sanoittaa. Herkkänä elämä on intensiivistä ja sisäinen maailma on aktiivinen. Tämä on asia, joka nuorempana hämmensi minua paljon. En osannut mitata kuin fyysistä aktiivisuutta, enkä tajunnut, että myös sisäinen aktiivisuus kuluttaa energiaa ja väsyttää. Hyvä esimerkki kirjassa herkän sisäisestä aktiivisuudesta on arjen vuorovaikutustilanteiden pohtiminen sekä etukäteen että jälkikäteen niissä intensiivisesti läsnäolemisen lisäksi. Se on minulle hyvin tuttua. Nykyään olen jo vähän viisaampi itseni kanssa. Koska elän voimakkaasti myös mielessäni, olen välillä aivan poikki. Se on aivan ok ja puolisonikin ymmärtää sen hyvin.
Vaativuus on toinen asia, joka liittyy herkkyys vie energiaa -teemaan. Herkkää arkea -kirja pohtii: “Oma vaativuus voi kuormittaa erityisherkkää ulkopuolisia vaatimuksiakin enemmän.” “Herkkä ihminen saattaakin olla melkoinen pilkunviilaajaa, kiltteyden perikuva ja täydellisyyden tavoittelija.” Vaativuuden takia armollisuus, itsemyötätuntoisuus ja ymmärtäväisyys itseä kohtaan on herkälle erityisen tärkeä opittava asia. Niitä joudun edelleen opettelemaan. Mutta vaativuus on myös vahvuus, josta pidän kiinni hyvässä mielessä. Haluan tehdä asiat hyvin ja teen ne hyvin. Ajan myötä olen kuitenkin oppinut, että riittää, kun toimin erityisen hyvin itselle tärkeissä asioissa. Omien arvojen kuunteleminen auttaa suuntaamaan vaativuuden viisaasti ja voimavaraksi.
Vireystilan ymmärtäminen vahvuudeksi arkeen
Ali- ja ylivirittyneisyys nousevat teemoina esille Herkkää arkea -kirjan alusta alkaen. Ne ovat asioita, joita olen viime aikoina paljon miettinyt. Tasapainoilen ali- ja ylivirittymisen välillä. Etenkin alivireystila yllättää minut. Se saa minut tuntemaan oloni alakuloiseksi, jos yritän liian pitkään ottaa liian rauhallisesti. Lepo on tärkeää, mutta aktiivisuus on minulle myös välttämätöntä. Olen huomannut, että kun alivirittyneenä saan mielenkiintoista virikettä mielelleni ja keholleni, alakuloni poistuu nopeasti. Kirjassa pohditaan, että alivireyttä voi olla vaikea tunnistaa ja olenkin sekoittanut sen jonkinlaiseen masentuneeseen oloon. Apaattinen olo voi kuitenkin kertoa siitä, että mieli ja keho kaipaisivat ärsykettä. Liiallinen kotona oleminen esimerkiksi saa minut alivirittyneeksi. Olen elämysherkkä, joten nautin työstä ja toiminnasta, kunhan vaan muistan välillä levätä.
Luonnollinen vireysrytmi on myös kiinnostava asia. Olen oppinut ottamaan päiväunia ja en tee illalla enää mitään tärkeää tai mutkikasta. Siirrän tärkeät hommat aamuun, jolloin aamuvirkkuna olen hyvin pirteä ja aktiivinen. Jo lapsena olisin hyötynyt opista vireystilojeni säätelyn ymmärtämisestä. Esikouluikäinen lapsemme halusi kirjoittaa vastaukseksi kysymykseen, mikä tekee hänet iloiseksi: ”Päikkärit tekevät minut iloiseksi”. Hän on oivaltanut jotain, jonka oivaltamiseen itsellä meni 30 vuotta. Pienet omaan rytmiin sopivat lepotauot tekevät ihmeitä.
Herkkä työntekijä on alaistaitojen mestari
Kirja alaluku “Alaistaitojen mestari – ja muutenkin hyvä työntekijä” antoi minulle paljon oivalluksia. Alaistaitoja ovat mm. reiluus, kiinnostus toisten tekemää työtä kohtaan, kohteliaisuus ja myönteisen ilmapiirin ylläpitäminen. Hyvät alaistaidot tekevät ihmisestä mukavan työkaverin ja myös tuottavamman työntekijän, koska silloin työntekijä huolehtii laajemmin asioista kuin vain omasta perustehtävästään. Hyvät alaistaidot edistävät kaikkien etua ja työn sujumista. Herkät ovat usein alaistaitojen mestareita ja koen ne myös omaksi vahvuudekseni. Nyt yrittäjän työssä olen kokenut iloa siitä, että osaan huolehtia työasioista monipuolisesti.
Herkät haluavat yleensä luoda hyvää ilmapiiriä, eikä heillä ole mitään halua luoda ikävää ilmapiiriä, kuvaa Herkkää arkea -kirja. Avarakatseisuus ja halu ymmärtää asioita ja ihmisiä on usein herkkien vahvuus. Herkkä on myös herkkä huonolle käytökselle, mutta “ei ole herkän vika, jos joltain toiselta puuttuvat käytöstavat ja empatiakyky.” Maailmaa ei tee paremmaksi paikaksi se, jos herkkää neuvotaan, että opettele sietämään enemmän ilkeyksiä. Maailmasta täytyy yrittää rakentaa ystävällisempää paikkaa meille kaikille.
Herkälle ohje, älä ota asioita niin vakavasti, ei ole helppo toteuttaa. Minäkään en osaa olla ottamatta asioita vakavasti. Jos työpaikalla on kasaantuneita ongelmia tai ristiriitoja, ne vaikuttavat herkkään, eikä se ole huono asia. Se, että välittää ja haluaa luoda hyvinvointia, haluaa selvittää asioita syvällisesti sekä rakentaa rauhaa ja turvaa on vahvuus. Ongelmien painaminen villasella ei tee asioista parempia.
Herkkä opettaja ja parisuhdeohjaaja työelämässä
Herkkää arkea -kirja innosti minua miettimään, sopivatko omat ominaisuuteni työelämän vaatimusten kanssa yksiin? Olen toiminut ennen parisuhdeohjaajan työtä vuosia luokanopettajana. Opettajan työssä olen tuntenut välillä vääränlaisuutta, koska suhtaudun asioihin syvällisesti ja pohdin uusia tapoja toimia. “Herkkää työntekijää ei useinkaan kiinnosta se, miten asiat pitäisi tehdä tai miten ne on aina tehty.” Tämä on minullekin niin tuttua. Haluan tehdä työtä viisaasti ja pohtien, mikä on parasta kaikkien kasvun ja oppimisen kannalta. Jos se vaatii muutoksia perinteiseen opetus- ja kasvatustapaan, haluan niitä tehdä.
“Ehkä herkkyyttä hieman jännitetäänkin juuri siksi, että herkkä vainuaa helposti sellaisetkin asiat, joiden soisi pysyvän piilossa.” Epäkohtien huomaaminen ja niiden esille tuominen on myös itselle tyypillinen piirre. Aitous on minulle tärkeä arvo, enkä osaa elää mukana näytelmissä työelämässä enkä muutenkaan. Vuosien varrella olenkin miettinyt, olenko liikaa työelämälle tai työelämä minulle? Liian ahkera, liian vaativa, liian herkkä, liian syvällinen tai jotain muuta? Mitä kaikkea elämässäni ylipäätään työhön liittyy? Työ on toki elannon hankkimista, mutta myös jotain tosi merkityksellistä. Olen aina halunnut vaikuttaa maailmaan työni kautta. Jokainen kohtaaminen, jossa lapsi tai aikuinen tulee nähdyksi ja kuulluksi, on minulle työn ydin.
Kirjassa pohditaan, onko herkkä jollain tapaa viallinen, laiska tai heikko, jos hän ei jaksa työelämässä samalla tavalla kuin vähemmän herkkä? Opetus- ja kasvatusalalla työskennellessä tämä kirjassa kuvattu kokemus on niin tuttu: “Samalla kun itse haluaisi tehdä enemmän ja auttaa enemmän, resurssit siihen ovat yhä vähäisemmät, mikä taas lisää omaa ahdistusta.” Myös tämä ajatus kolahti: “…monesti työpäivän jälkeen harmittaa, miten kaikki huomio ja energia on mennyt muutamaan oppilaaseen ja moni muu huomiota tarvitseva on jäänyt ilman.” Haluan olla tasapuolinen ja rakentaa ryhmiä, joissa jokainen lapsi tulisi huomioiduksi. Mutta se vie myös voimia ja siitä voi tulla tunne, etten jaksa yhtä hyvin työelämässä kuin joku muu.
Tunteellisuus ja empaattisuus eivät tee työntekijästä huonoa, sanoittaa Herkkää arkea -kirja. Tätä teemaa olen miettinyt vuosien varrella paljon opettajan työssä. Onko huono asia, että välitän paljon oppilaista ja haluan ymmärtää heitä hyvin? Perinteiseen, vanhakantaiseen opettajuuteen ei kuulu pedagoginen rakkaus tai tunteiden herkkyys, mutta minulle ne ovat aina olleet hyvin tärkeitä. Turvallinen ja lämmin ilmapiiri on tärkein tavoitteeni niin opettajana kuin parisuhdeohjaajanakin.
Herkkä arki on hieno juttu
“Elämäntapani ei ole yhteiskunnan ihanteiden mukainen, mutta jos kunnioitat sitä, se takaa tunnollista ja laadukasta työtä ja visioita joihin moni ei kykene”, pohdiskelee yksi vastaaja Herkkää arkea -kirjassa elämäänsä. Herkkä arki ei välttämättä rakennu perinteisen 8–16-työn varaan tai noudata jotain muuta perinteistä kaavaa. Myös minä olen voinut paremmin nyt, kun olen yhdistänyt arkeeni yrittäjyyden ja puolipäiväisen palkkatyön. Nautin siitä, että minulla on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa työhöni ja aikatauluihini, pystyn yhdistämään perhe-elämän joustavammin työelämään ja toimimaan vahvemmin arvojeni mukaan.
Suosittelen lämpimästi Herkkää arkea -kirjan lukemista, jos haluat ymmärtää paremmin herkkyyttä, itseäsi ja toisia sekä saada lisää työkaluja omannäköisen arjen rakentamiseen.
0 kommenttia