Teinin mieli, kumppanin mieli

Kun luin Leea Mattilan ja Janna Mannisen kirjaa Teinin mieli – Opi ymmärtämään nuorta (2024), pohdin kirjan ajatuksia myös oman ja kumppanin mielen ymmärtämisen näkökulmasta parisuhteessa. Kirja on aivan loistava pohdinnoissaan, miten tukea nuoren mielenterveyttä ja arvostaa nuoruutta elämänvaiheena. Lisäksi Teinin mieli -kirja auttaa ymmärtämään myös muita läheisiä ihmissuhteita. Tähän blogitekstiin ei mahdu kirjan monet oivaltavat pohdinnat nuorten aivojen kehityksestä, nuorten perhesuhteista, nuoriin liittyvistä huolenaiheista ja monista muista tärkeistä teemoista. Keskityn pohtimaan kirjan pohjalta parisuhdenäkökulmaa toisen mielen ymmärtämiseen.

Mentalisaatio on valtavan tärkeää läheisissä ihmissuhteissa

Kirjan ydintermi on mentalisaatio. Se tarkoittaa sekä oman että toisen mielen pohtimista myönteisen uteliaasti ymmärtäen, että jokaisella meistä on omat tunteet, ajatukset, uskomukset, toiveet ja aikomukset. Mentalisaatiokykyinen ihminen pystyy kokemaan ja ymmärtämään erilaisia tunteita sekä kertomaan niistä. Hän ymmärtää, että jokaisen ihmisen, myös puolison, käytöksen ja reaktioiden taustalla vaikuttaa hänen yksilöllinen mielensä. Hän haluaa jakaa puolisonsa kanssa ilonaiheet, innostuksen, hellyyden ja kiinnostuksen. Toisen mieltä emme voi toki lukea, mutta voimme pohtia ja voimme kysellä toiselta hänen tuntemuksistaan.

Miten mentalisaatio käytännössä tapahtuu läheisissä ihmissuhteissa? Pyri olemaan kiinnostunut, kuulolla, lämmin, myötätuntoinen ja tuomitsematon keskusteluissa. Myönteistä vuorovaikutusta toisen mielen ymmärtämiseksi on peilaaminen eli sen osoittaminen, että haluan eläytyä sinun mielesi asioihin. Toki silloinkaan ei tarvitse unohtaa omaa mieltään, mutta on arvokasta antaa tila toisen mielelle ja yrittää aidosti ymmärtää hänen kokemaansa ja näkökulmaansa. Parisuhdeohjauksiin tullaan usein työstämään juuri tätä teemaa: kuulluksi ja ymmärretyksi tulemista.

Pysähdy myös kuuntelemaan toisen ajatuksia tuomatta juuri silloin omia ajatuksiasi mukaan. Muista, että toisen kokemus, ajatukset ja tunteet ovat erillisiä sinun kokemuksistasi. Tämä on vaikeaa vanhemmuudessa, mutta vähintään yhtä vaikeaa parisuhteessa, varsinkin, jos suhde on alkanut etääntyä ja yhteys rakoilla. Neuvomisen ja kuuntelemisen välillä puntaroidessa, kannattaa valita ennemmin kuunteleminen. Usein se riittää.

Tunteiden kohtaaminen ja jakaminen pitää ihmissuhteen läheisenä

Vaikeissa tilanteissa tunteiden kohtaaminen, kokeminen ja jakaminen ovat tärkeintä. Tärkeää on siis yrittää uskaltaa kohdata omat ja toisen tunteet suojautumatta niiltä tai välttelemättä niitä. Se on haastavaa ja pelottavaakin, mutta jos pitää ajatuksen tunteiden kohtaamisen tärkeydestä mielessä, se jo itsessään auttaa eteenpäin. 

Tunteiden vältteleminen voi tuntua akuutissa tilanteessa helpoimmalta ratkaisulta, mutta ajan myötä se etäännyttää ihmisiä toisistaan ja tekee pohjimmiltaan esimerkiksi parisuhteessa olemisesta raskasta. Parisuhdeohjauksissa kohtaamme yhdessä paljon tunteita, sellaisiakin, jotka ovat voineet yhteisen taipaleen varrella jäädä kohtaamatta. Usein jo tunteiden kohtaaminen turvallisessa ilmapiirissä helpottaa niiden aiheuttamaa kipua ja keventää oloa.

Muista, että stressiä ja kriisejä säädellään aina parhaiten läheisten ihmissuhteiden avulla, oli kyseessä sitten lapsi tai aikuinen. Lapsi tarvii tuhansia toistoja, joissa luotettava aikuinen on hänen rinnallaan, jotta lapsen mieli kehittyy joustavaksi, itsetunto vahvistuu ja lapsi oppii sekä turvaamaan toiseen että löytämään oman itsenäisyytensä. Myös me aikuiset tarvitsemme parisuhteessa paljon toista ihmistä jakamaan tunteemme ja pitämään mielemme hyvinvoivina. Toisto vahvistaa luottamusta myös aikuisen mielessä.

Kyllin hyvä suhde lapsen ja vanhemman välillä tarkoittaa, että lapsi voi ilmaista kaikkia tunteitaan vanhemmalle, joka tukee niiden säätelyä ja auttaa ottamalla tunteet vastaan. Vaikka aikuisella tunnetaidot voivat olla jo vahvemmat, tunteiden käsittelyssä ja säätelyssäkin kumppanin tuki on yleensä aina avuksi ja merkityksellistä. Lisäksi tunnetason yhteys, joka on parisuhteen ydin, syntyy nimenomaan siitä, että uskallamme päästää toinen toisen näkemään pelkomme, huolemme ja vaikeat kokemuksemme.

Tarvitsemme inhimillistä kumppania lähellemme ja meitä tarvitaan inhimillisinä kumppaneina toisillemme

Kun koemme vaikeita tunteita ja kokemuksia, ei itse itselleen voi antaa samanlaista lohtua kuin mitä toinen ihminen voi antaa. Välillä toki yritämme paeta tuskallisia tunteita ja haemme korvaavaa lohtua esimerkiksi päihteistä. Tarvitsisimme kuitenkin luottamusta, että uskallamme turvautua nimenomaan toiseen ihmiseen hädässä. Toiselta saatu tunteiden empaattinen hyväksyminen rauhoittaa ja helpottaa oloa. Vain aiheet, joita voi puhua ääneen toisille ihmisille, tulevat mielessä kunnolla käsitellyiksi. Toipumiseen vaikeista kokemuksista tarvitsemme välttämättä myötäelävää ja inhimillistä toisen mieltä tueksi.

Toisaalta, kun itse on hädissään, on vaikea pitää oma mieli erillisenä muiden mielestä. Silloin saatamme jäädä jumiin omaan mieleemme ja unohtaa, että toisen kokemus voi olla ihan erilainen. Mentalisaatiokyky lakkaa silloin toimimasta. Väärinymmärrykset, pettymykset ja torjutuksi tulemisen kokemukset herättävät turvattomuuden tunteita läheisessä ihmissuhteessa. Selvittely, vastuunkanto ja omien erehdysten myöntäminen vahvistavat ja korjaavat suhdetta. Inhimillisyys saa näkyä ihmissuhteissa, mutta tärkeää on myöntää oma erehtyväisyytensä ja keskeneräisyytensä.

“Healing happens by feeling.”

Tämä pätee sekä lapsen mieleen että parisuhdehaasteisiin. Mentalisoivissa ihmissuhteissa on sekä lapsen että aikuisen turvallista elää ja kasvaa ihmisenä.