Suhtaudun vähän hämmentyneesti ilmaukseen “kasvoimme erilleen”: Minulle kasvu on juuri sitä, mikä parisuhteen kehityksessä on olennaista ja siksi ilmaus on tuntunut ristiriitaiselta. Jos kumpikin kasvaa, niin sehän on ihana juttu. Millä tavalla se johtaa eroon? Eikö se, että kumpikin kasvaa, johda johonkin uuteen, parempaan ja mielenkiintoiseen yhdessä?
Minun ymmärrykseni on, että eroon liittyy usein se, että molemmat tai jompikumpi eivät kykene kasvamaan. Parisuhteessa rakkaus harvoin loppuu, mutta taidot ylläpitää rakkautta voivat loppua aika herkästi. Se on minusta luonnollista, sillä harva meistä on saanut tietoa, taitoja ja malleja toimivan tunneyhteyden rakentamiseen läheisissä ihmissuhteissa. Myös minulla taidot ylläpitää ja rakentaa rakkautta ovat olleet heikot. En ole osannut. Kasvaminen on siksi ollut vaikeaa, eikä todellakaan automaattista.
Mitä kasvaminen parisuhteessa on?
Ajattelen, että kasvaminen parisuhteessa on sitä, että kumpikin oppii ottamaan tietoisemmin vastuuta itsestään yhtä aikaa toiseen vahvemmin tukeutuen. Tarkoitan tällä sitä, että kummankin on tehtävä työtä itsensä kanssa, jotta itse oppii ymmärtämään, mistä parisuhteessa väistämättä aktivoituvat haastavat toimintamallit itsessä kumpuavat. Tällä tarkoitan esimerkiksi lapsuuden, nuoruuden ja oman parisuhdehistorian myötätuntoista ja rehellistä läpikäymistä. Mitkä asiat ovat haavoittaneet minua? Miten voin saada hoivaa niihin, että en satuta haavoillani kumppaniani? Kyse ei ole siitä, että kummankaan pitää muuttua joksikin toiseksi, vaan tulla enemmän sinuiksi itsensä kanssa.
Toiseen vahvemmin tukeutumisella tarkoitan taitoja luoda tunneyhteyttä parisuhteessa. Usein jäämme yksin kipuinemme tai emme ilmaise niitä rakentavasti toiselle. Jokainen tarvitsee toista ihmistä jakamaan ilot ja surut. Jokainen tarvitse syliä, lämpöä, kannustusta ja kaikenlaista yhteyttä rakkaaseen ihmiseen. Parisuhteen alun rakastumisvaiheessa tämä on usein helppoa. Lukot ihmisestä aukeavat hetkeksi ja yhteys toimii. Kun parisuhde jatkuu rakastumisvaiheesta eteenpäin, tunne- ja vuorovaikutustaidot nousevat keskiöön. Ilman niiden työstämistä kasvaminen yhdessä ei onnistu. Jos emme uskalla tukeutua toiseen ja tukea toista, yhteyttä ei voi olla. Kummankin halu tulla toisen lähelle ja päästää toinen lähelleni ovat välttämätön osa toimivaa parisuhdetta.
Kun olemme eron partaalla
Kun parisuhde on eron partaalla, kysymys on usein siitä, valitsenko kasvaa vai erota? Yleensä kumpikin toivoo, että kumpikin valitsisi kasvamisen. Asioiden korjaantuminen tuntuu paljon paremmalta vaihtoehdolta kuin ero. Eron partaalla oltaessa kumpikin voi valita kuitenkin vain omasta puolestaan. Uskallanko alkaa työstää kasvua itsessäni? Rohkeutta vaaditaan paljon, sillä kasvussa on mentävä vaikeita tunteita päin. On kestettävä se, missä asioissa itse on joutunut pettymään toiseen ja missä toinen on pettynyt minuun ja pystyttävä käsittelemään näitä tilanteita ja tunteita yhdessä. Se on hirveän kivuliasta ja ahdistavaa. Mutta tiedän kokemuksesta, että se on myös todella huojentavaa ja palkitsevaa. On huikea hetki, kun tunneyhteys taas alkaa palautua ja kipu hälvenee.
Toisen puolesta ei voi valita kasvaa ja se eropäätöksessä onkin usein yksi surullinen ja katkera asia. Usein rakkautta olisi vielä ollut, mutta eropäätös syntyy tuskastumisesta, kun jompikumpi tai molemmat eivät astu kasvun tielle. Ehkä toivotaan, että toinen ottaisi ensimmäisen askeleen, että voisi itsekin ottaa askeleen ja kumpikin juuttuu paikalleen odottamaan toisen aloitetta. Ehkä toinen on ottanut jo paljon askelia omalla kasvun tiellään ja toinen ei uskalla ottaa askelia omalla kasvun tiellä juuri ollenkaan. Silloin toinen on jo niin tietoinen siitä, mitä hyvinvointi itsensä kanssa ja parisuhteessa voisi olla, että ei voi enää palata menneeseen. Silloin takamatkalla olevan on rohkaistuttava astumaan kasvun tielle. Toista voi toki hellästi siihen yrittää ohjata, mutta kasvun matkan läpi ei voi vetää ketään.
Miksi valita kasvu?
Moniin parisuhdekysymyksiin minulla ei ole olemassa selkeää vastausta, mutta kasvaa vai erota -kysymykseen on. Toivon sydämestäni, että jokainen valitsisi kasvaa. Se voi johtaa parisuhteen korjaantumiseen, joka on aina valtava onnen tunne. Kun pariskunta löytää uudelleen toimivan yhteyden, se on kaunista katseltavaa. Toisaalta jokainen saa oman kasvunsa aina mukaansa, vaikka suhde päättyisi eroon. Vaikka kasvutyölläkään suhdetta ei saataisi korjattua, niin kummankin oma kasvu on aina positiivinen asia. Joskus kipuja on kertynyt jo niin paljon, että ero on lopulta parempi vaihtoehto. Mutta silloinkaan kasvu ei mene hukkaan, vaan siitä on iloa myöhemmin elämässä ja eron käsittelyssä.
Parisuhdeohjauksissa saan usein olla tukena tässä risteyskohdassa, jossa tullaan hakemaan tukea kasvuun parisuhteessa. Jokaisen on tehtävä oma kasvun työ itse, mutta siihen voi saada paljon tukea. Kasvutyössä kumppanit voivat tukea toisiaan, ulkopuolista apua kannattaa hakea ja maailma on täynnä viisaita parisuhdekirjoja sekä muuta parisuhdetietoutta. Vertaistukea parisuhdetyöhön on tarjolla esimerkiksi parisuhdeleireillä. Tärkein kysymys on yksinkertainen: valitsenko minä kasvaa? Lupaan omalta osaltani, että jokaisen parin kohdalla otan kaikki tietoni ja taitoni käyttöön tukeakseni molempien omaa sekä yhteistä kasvuprosessia.
0 kommenttia