Olen vuosia pohtinut läheisriippuvuutta. Siinä suhteen turvattomuuden kanssa kamppailevassa ihmisessä nähdään olevan haasteita ja ”korjattavaa”. Haluaisin kuitenkin kääntää keskustelun yksilönäkökulmasta parisuhteiden kykyyn tarjota turvaa. Minusta on syytä puhua parisuhteen turvattomuudesta sen sijaan, että puhuttaisiin yksilön ongelmasta.
Mitä tarkoittaa tunneturvallisuus?
Usein parisuhteista puuttuu tunneturvallisuus. Se on kummankin yhdessä suhteeseen luoma tila, jossa kumpikin kohtaa toinen toisensa tunteet ja kertoo omista tunteistaan myös vaikeissa hetkissä. Siinä kummankin tarpeet ovat tärkeitä ja niistä uskalletaan puhua. Tunneturvallisessa arjessa kummallakaan ei pelota liikaa olla avoin ja jakaa sisäistä maailmaansa toisen kanssa. Lämmin yhteys kumppanien välillä ja tunne siitä, että kaikesta voi ja saa puhua, kuvastaa aitoa turvaa suhteessa.
Millaista on terve tarvitseminen ja hyvinvointi parisuhteessa?
Parisuhteessa meidän kuuluu tarvita toisiamme – meitä ei ole luotu toimimaan täysin riippumattomina toisistamme. Ihmisen hermosto etsii luontaisesti ja aivan normaalisti toisesta ihmisestä turvaa. Monet parisuhteiden haasteet liittyvätkin siihen, että olemme aivan liian kaukana ja erillisiä toisistamme. Emme tule nähdyiksi emmekä kuulluiksi suhteessa, ja tämä yhteyden katkeaminen tuntuu mielessä ja kehossakin kipuna ja hätänä.
Hyvinvoivassa parisuhteessa on lupa kaivata ja tarvita toista. Molemmilla on omat elämänsä ja yhtä aikaa elämä on yhteistä ja jaettua. On turvallista olla yhdessä ja erikseen. Tällöin erillisyys ei aiheuta hylkäämisen pelkoa, eikä yhdessäolo ole kireää ja etäistä.
Riippuvuudesta irrottautumista vai turvan vahvistamista?
Ajattelen, että se, mitä kutsumme läheisriippuvuudeksi, on usein aivan normaali ja ymmärrettävä reaktio siihen, että suhteessa ei osata tarjota turvaa toinen toiselle. Riippuvuus sanana minua siinä kuitenkin ihmetyttää. Se tekee turvaa kaipaavasta ja yhteyttä etsivästä ihmisestä jotenkin ”sairastuneen”. Minusta “parisuhteessa turvattomuutta tunteva” olisi paljon armollisempi ja totuudenmukaisempi ilmaisu asialle.
Määritelmällä on väliä, sillä ratkaisu valitaan käsitteen mukaan: riippuvuuteen ratkaisu on siitä irrottautuminen ja etäisyyden ottaminen. Turvattomuuteen ratkaisu taas on turvan ja yhteyden vahvistaminen. Jos leimaamme tarvitsevuuden riippuvuudeksi, ajamme ihmiset vain kauemmas toisistaan ja siitä turvasta, mitä parisuhteessa voimme parhaimmillaan tarjota toisillemme.
Ajattelen, että usein parisuhteissa tarvittaisiin juuri tunneturvallisuuden vahvistamista. Se tarkoittaa läsnäoloa, taitoa kuunnella toinen toista ja kykyä kohdata vaikeita tunteita itsessä ja toisessa turvallisesti. Se on myös ajan antamista yhteisille puuhille, kiinnostunutta kyselemistä, lempeyttä, hellyyttä ja hassuttelua. Se on suhteen työstämistä ja totta kai myös kummankin omaa työskentelyä, että osaisimme molemmat vahvistaa teoillamme ja sanoillamme turvaa parisuhteessa.
