Tunne kosketus -kirjan (2026) kirjoittaja Susanna Syld sanoittaa: ”Tahtotilani on olla kirjan teemoissa erityisen lempeä, koska vain lempeydellä on ihmeitä tekevä voima.” Olen niin samaa mieltä tästä.
Parisuhteen hoitaminen ja korjaaminen ei onnistu muuta kuin lempeyden, armollisuuden ja lämmön kautta, siitä huolimatta, että haastavat tunteet totta kai täytyy kohdata. Niidenkin äärellä tarvitaan kuitenkin juurikin lempeyttä ja armollisuutta. Paitsi kosketuksesta ja kosketuksellisesta vaille jäämisestä Syldin kirja kertoo paljon tunteista ja rakkaudesta.

Haitallisia uskomuksia tunteista ja kosketuksesta
Syld kuvaa, että ihmiselle täysin luonnollisiin tunteisiin ja kosketukseen on linkitetty paljon haitallisia uskomuksia. Tunteita ei ole saanut näyttää, eikä mielellään edes olla. Pitkään ajateltiin, että kosketus haittaa ihmisenä kasvamista. Yksin oli pärjättävä jo lapsenkin tunteidensa kanssa ja kosketusköyhä ympäristö oli normaalia. Ehkä ainoa kosketus, jota vanhempi antoi, olivat fyysiset rangaistukset, joilla uhkailemalla lapset pidettiin pelossa, kurissa ja turvattomuudessa.
Turvallisen kosketuksen puuttuessa ihminen jää emotionaalisesti näkymättömäksi. Ajattelen, että tunnetasolla näkymättömäksi jääminen on todella osuvasti sanottu Syldin kirjassa. Näkymättömyys aiheuttaa torjunnan, vääränlaisuuden ja yksinäisyyden tuntemuksia. Tunne kosketus -kirja sanoittaa viisaasti: ”Kosketettuna tulemme näkyväksi ja olemme olemassa itsellemme, kun tunnemme kosketuksen.”
Kosketus ja kiintymyssuhdemallit
Kun ajatellaan kiintymyssuhdemalleja kosketuksen näkökulmasta, turvallisesti kiintynyt on saanut oppia, että kosketus on luonnollinen tapa hakea yhteyttä, turvaa ja lohdutusta myös hädän tullen. Uskon, että tämä juuri on vastakohta aiemmin kuvatulle näkymättömyydelle. Kun turvallisuudentunne on vahva, en pelkää jääväni yksin ja näkymättömäksi, vaan luotan kelpaavani myös hädän hetkellä ja saavani turvaa. Parisuhteen konfliktitilanteissa hätään liittyvät vaikea tunteet laimentuvat kosketuksen avulla nopeammin, jos vaan uskallamme ja pystymme ojentamaan käden ja tuomaan turvaa kosketuksella toisillemme.
Välttelevästi kiintynyt on hädän hetkellä hermostollisesti alivireä ja hänen on usein vaikea tunnistaa kehollisia tunnekokemuksia. Välttelevästi kiintynyt vetäytyy siksi yksinäisyyteen, usein myös kosketuksen tasolla. Hän ei ole voinut luottaa toisten kannatteluun lapsena ja hän on jäänyt yksin tunteidensa kanssa. Ristiriitaisesti kiintyneellä sisäinen turvattomuus taas saa herkästi vaatimaan, myös kosketuksen saralla. Se luo hankaluutta kosketukselliseen yhteyteen, Syld kuvaa.
Kosketusesteiden juurisyyt ja perhesysteemi
Kosketusesteiden juurisyyt löytyvät usein historiasta, ja usein jo aiempien sukupolvien kosketuksellisesta historiasta. Kosketusvaje ei tarkoita pelkästään kosketuksen tasolla tapahtunutta vaille jäämistä, vaan usein kuulumattomuuden tunnetta laajemminkin. Olemme jääneet vaille syliä.
Emme ole saaneet olla lapsia, joille olisi kuulunut vanhemman kehollinen lohdutus. Emme ole saaneet tuntea olevamme tärkeitä ja ihania sekä tuntea riitävämme omana itsenämme. Silloin sisälle voi jäädä tunne, ettei ole rakkauden arvoinen, eikä siten myös emotionaalisen kosketuksen arvoinen. Herkästi on käynyt jopa niin, että lapset ovat joutuneet olemaan tunnetason asioissa vanhemman paikalla. Hankalilla hetkillä lapset ovat joutuneet kannattelemaan vanhempiaan ja sivuuttamaan omat tunteensa.
Tunne kosketus -kirja pohtii, että nyt aikuisena voimme ajatella itseämme ja sukumme jäseniä osana perhesysteemiä ja antaa jokaisen kuulua tähän systeemiin ilman, että häntä enää hylätään. Jokaiselle on oma paikkansa perheessä. Oman paikan ottaminen tarkoittaa myös sitä, että jos on joutunut lapsena olemaan tunnetason asioissa vanhemman paikalla, saa palata lapsen paikalle.
Antaminen ja saaminen tasapainoon
Tämä sitaatti Syldin kirjasta sai minut pysähtymään pidemmäksi aikaa parisuhteen kipupisteiden äärelle: “Tasapaino antamisen ja saamisen välillä vapauttaa rakkauden virtaamaan, epätasapaino luo katkeruutta, kärsimystä ja riippuvuutta.” Ajatus on viisas kosketuksen suhteen, mutta laajemminkin parisuhteen tarpeiden äärellä. Olen aiemmin kirjoittanut tasapainosta ja sitä tarvitaan hyvinvoivassa parisuhteessa monin eri tavoin.
Olisi ihana, jos voisimme antaa ja saada kosketusta ilman, että siihen linkittyy häpeän ja syyllisyyden kokemuksia. Usein torjumme läheisyyttä kipujemme takia tai takerrumme siihen haavojamme ja vaille jäämistä hoitaaksemme. Jos torjumme läheisyyden, emme voi saada korjaavia kosketuskokemuksia. Takertumalla taas saatamme tukahduttaa parisuhteen.
Yksilöllisyys ja kosketuksen tarve
Tunne kosketus -kirjassa pohditaan myös nykyajan vaikutusta kosketustarpeeseemme. Digitaalisuus vie paljon aikaa arjesta ja kirja pohtiikin: “hädän hetkellä meitä pitelee kädestä kännykkä.” Syld miettii, että kosketukselle jää nykyaikana herkästi vain vähän aikaa.
Ajattelen itse, että digimaailmassa on silti paljon hyvää. Aikanaan vaikka oman mielen kanssa jäin todella yksin, koska ei ollut kovin hyviä tapoja kurkottaa mielenterveystiedon ja ymmärryksen pariin. Nykyään tietoa ja vertaistukea on paljon helpommin saatavilla.
Kosketuksen kaipuuseen digimaailma ei kuitenkaan vastaa. Vain ihminen voi pitää toista kädestä niin, että kosketus aidosti tuntuu. Syld pohtii, että nykyajassa asuu krooninen kosketusvajaus. Vajeella on varmasti sekä pitkät juuret historiassa että siihen vaikuttaa digimaailman viemä aika arjesta.
Tunnistammeko kosketukselliset kaipuumme ja kipukohtamme?
Tunne kosketus -kirja pohtii, että usein ajattelemme huonoja kosketuskokemuksiamme vähätellen. Saatamme sivuuttaa ne tuumien, että kaikillahan on vastaavia, huonoja kokemuksia. Saatamme vältellä läheisyyttä, tunteita ja kosketusta, koska pelkäämme, millaisia kipuja ne voivat nostaa mieleemme. Kosketus voi herättää meissä ärsytystä, tarvetta väistää, ahdistusta, epämukavuutta tai jopa pelkoa. Ne tuntemukset suojaavat kipukohtiamme.
Jos sivuutamme menneisyyden kosketuskokemusten vaikutuksen, jätämme huomiotta sen, miten kosketus vaikuttaa elämässä. Kosketus vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten rakkaudellista elämää voimme kokea, miten ihmissuhteemme voivat ja miten minä itse voin ja pärjään. Kosketuksella on siis suuri vaikutus sekä yksilön tasolla että parisuhteen tasolla.
Järjen avulla voimme ymmärtää, jos kumppanimme ei halua kosketusta tai koskettaa. Kehon ja tunteiden kaipuuta kosketukselle se ei kuitenkaan vie. Jos rakkaussuhteesta puuttuu kosketus, koemme silloin sisäistä yksinäisyyttä. ”Hellyyden niukkuus raastaa” ja ”yksinäisyydessä ihmisen merkityksellisyys häviää” sanoittaa Syld. Tunne kosketusvajauksesta parisuhteessa on hälytysmerkki, jota ei kuuluisi turtua sietämään.
Miten kosketuksen kipukohtia korjataan?
Yhteys on yksi tärkeimpiä kuvailevia sanoja parisuhteen hyvinvoinnille. Syld kuvaa kosketuksen kautta muodostuvaa yhteyttä toiseen konkreettisena, suorana ja aitona kontaktina toiseen ihmiseen. Kosketusmatkaa ja -löytöretkeä vahvempaan kosketuselämään hän kuvaa yhteyden löytämisenä niin omaan kehoon, tunteisiin kuin kosketuksen ihanaan merkitykseen.
Jos elämästä puuttuu kosketus, ihminen usein kokee, että hän on kadoksissa, vajaa tai turta kosketuksen puutteen takia, Syld kertoo. Esimerkiksi halauksessa tai käsi kädessä ollessa kehomme saa yhteyden toiseen ja sen myötä vahvemmin myös itseen. Se tuo lohdutusta ja vähentää yksinäisyyden kokemusta. Onkin tärkeää alkaa lempeästi ruokkia kehon kosketuksen tarvetta, turvallista läsnäoloa ja tutustua systemaattisesti kosketuksen merkitykseen.
Kosketus ei voi tuntua itsessä täyttymyksellisesti, jos emme ole yhteydessä itseemme, Tunne kosketus -kirja muistuttaa. Mielihyvä kosketuksesta syntyy, kun voimme kokea itsessämme sisäistä turvaa ja tunnemme olevamme turvallisessa yhteydessä toiseen. Tunnemme kehossamme paitsi tämänhetkiset tunteet, myös kosketushistoriastamme tulevia tunteita. Tunteet ja keho vaikuttavat toinen toisiinsa. Keho tarvitsee tietoista ja lempeää tuntemisen tarpeen ruokkimista, jotta luottamus saa lisääntyä, haastavat kosketuskokemukset alkavat korjaantua ja nautinto vahvistua arjessamme.
Kanssasäätely kosketuksen avulla
Tunnetaidoista puhuttaessa puhutaan paljon tunteiden tunnistamisesta, sanoittamisesta ja kohtaamisesta hyväksyen. Syld tuo esille tietoisen kanssasäätelyn kosketuksen avulla nimeten sen oivaltavasti yhdeksi olennaisimmista tunnetaidoista. Tietoinen kanssasäätely on helppo ymmärtää, kun miettii pientä vauvaa. Lohdutamme ja autamme vauvaa kohtaamaan tunteet usein hyvin luontevasti kosketusta apuna käyttäen. Tätä olisimme jokainen tarvinneet itsellemme koko lapsuutemme ajan. Sen myötä olisimme saaneet oppia, että olemme turvassa myös suurten ja haastavien tunteiden keskellä.
Käytännössä kanssasäätely on tunteen sanoittamista ja myötätuntoista läsnäoloa toisen tunteelle, Syld kuvaa. Se on kehollista ja kosketuksellista turvallisuuden ja rauhan välittämistä toiselle sanallisen turvan tuomisen lisäksi. Kun toinen tuntee hätää, kanssasäätelyn avulla voimme välittää hänelle turvaa. Silloin toimimme vastuullisen aikuisen tilasta käsin toisen tukena tunnemyrskyn keskellä.
Kosketuksen kuuluisi olla jokapäiväinen nautinto
Tunne kosketus -kirja sanoittaa, että sekä rakkailta että itseltä saatu kosketus pitäisi olla kaikkien ihmisten jokapäiväinen nautinto. Parisuhteen haasteita hyvin tuntien, tiedän, ettei näin kuitenkaan läheskään aina ole. Parisuhteen haasteissa kosketus on saattanut valitettavasti vuosien myötä kadota lähes kokonaan.
Jos kehosuhde haastaa, voi tuntua, että oma keho ei ole arvokas ja en ansaitse kosketusta. Kosketusköyhä lapsuus tai kipeät kosketuskokemukset ovat myös voineet opettaa sekä kosketuksen että kehomme vääränlaisuutta ja viallisuutta. Tällöin emme edes uskalla tai osaa ajatella, että kosketus olisi nautinto, joka kuuluu minulle ja keholleni. Jokainen meistä haluaa olla myös kehollisesti hyväksytty.
Syld sanoittaa ihanasti, että kosketuksen tehtävä on tuoda hyvää oloa ja rauhaa meille jokaiselle elämään, jossa on usein muuten paljon kaikenlaista hässäkkää ja kaaosta. Kosketus rauhoittaa hermostoa ja sen avulla saamme kehoomme monenlaisia mielihyvähormoneja. Kosketus ja nämä hormonit tuovat rauhaa ja lepoa keholle ja mielelle. Hermoston rauha ja sisäinen turva on pohjana nautinnolle ja jopa euforialle.
Jos kosketus on kadonnut parisuhteessa tai se on meille haastavaa
Kuten jo aiemmin pohdin, valitettavan usein tilanne on sellainen, että kosketus parisuhteesta on hiipunut ja sitten jäänyt. Jos toimivasta kosketuksellisesta yhteydestä parisuhteessa on jo kulunut aikaa, tunne siitä, ettei toinen aidosti rakasta minua, on usein päässyt kasvamaan suhteessa. Se on valtavan kipeä tunne, kuvaa Syldin kirja.
Suhteessa seksuaaliseen kosketuksen takaisin löytämiseen tarvitaan ensin emotionaalisen kosketuksen palauttaminen suhteeseen, muistuttaa Syld. Emotionaalinen kosketus tarkoittaa, että olemme kehollisesti ja tunnetasolla toisillemme saatavilla. Siinä kutsumme toisen syliin ja avaamme yhtä aikaa sydämemme toinen toisillemme. Kosketus välittää siinä kokemuksen toiselle, että hän on tärkein, rakas ja arvokkain minulle.
Se tuo turvaa mukanaan ja sen äärellä on tärkeää, että se ei kanna mukanaan vaatimuksia. Emotionaalisen kosketuksen lisäksi suhdetta kuormittavista ja haavoittaneista kokemuksista on välttämätöntä puhua ja siihen monesti tarvitaan tukea. Lisäksi suhteessa tarvitaan aina suoraa, rehellistä ja avointa puhetta siitä, miten haluan, että minua kosketetaan.
Kukoistusta kohti
Syld pohtii, että voimme itse koskettaa itseämme niin, että vahvistamme omaa tunnesäätelyämme, vireystilan säätelyä, rauhaa, turvaa ja mielihyvän kokemuksia. Hän kuvaa kauniisti itsekosketusta: “Itsekosketus on siis kehollista tunneyhteyttä itsemme kanssa”.
Kukoistava ihminen kunnioittaa itseään ja toisiaan. Hänellä on rauha itsensä kanssa ja sisäinen mielihyvärikas olo heijastuu lempeytenä ja aitoutena ulkopuolisillekin. Hän uskaltaa tutkailla omaa polkuaan ja tunnehistoriaansa ottaen tarvittavan kirjallisuuden, harjoitukset ja terapian avuksi. Hän uskaltaa antautua lempeästi kosketusmatkalle, jossa kosketuksen parantava voima saa vaikuttaa, korjata ja hoitaa.
Susanna Syld on kirjoittanut myös upean kirjan Tunneseksi, josta olen kirjoittanut pohdintoja löytöretkiteemalla. Odotan jo innolla Susannan seuraavaa kirjaa Tunne nautinto. Omat tekstini Susannan kirjojen pohjalta ovat vain raapaisuja kirjojen annista. Kirjojen lukeminen kokonaisuudessaan avaa teemoja paljon runsaammin, monipuolisemmin ja syvemmin.
Kaipaatteko apua kosketuksen tai kadonneen yhteyden löytämiseen?
Kosketukseen liittyvät haavat ja tunneyhteyden kivut voivat joskus tuntua kahdestaan ylitsepääsemättömiltä. Parisuhdeohjauksessa luomme turvallisen tilan, jossa voimme yhdessä alkaa purkaa näitä kosketusesteiden juurisyitä.
Autan teitä löytämään tien takaisin emotionaalisen ja kehollisen turvan äärelle joko vastaanotollani Oulussa tai joustavasti etäyhteydellä.