Kirjoitin Onnellinen avioliitto -blogiin oivalluksia parisuhteemme matkalta kymmenisen vuotta. Parisuhdeohjaussivuston blogi on ollut pääasiassa ammattilaiskirjoituksia parisuhteen työstämisestä sekä pohdintoja parisuhdekirjojen pohjalta kirjoitettuna. Haluan kuitenkin kirjoittaa nyt oman parisuhteen todellisuudesta ja juhlavuodesta nykyisen blogin puolelle.
Parisuhde arjessa, työssä ja harrastuksissa
Parisuhdeaiheet näkyvät arjessani paljon sekä työn, harrastuneisuuden että oman parisuhteen tasolla. Parisuhdeohjauksia ohjaamaan lähden aina innolla. Nautin parisuhdetyöskentelyn tukemisesta, vaikka parisuhteen työstäminen on paitsi antoisaa, niin yleensä myös kivuliasta. Kuitenkin, kun kipu pääsee näkyviin ja kipuja käsitellään, kivut onneksi alkavat lähes aina helpottaa. Tämä on se palkitseva osuus, kun huojennus ja helpotus alkavat voittaa tilaa kivuilta.
Seuraan somessa parisuhdeaiheista sisältöä ja tutkailen siinä samalla teemoja, jotka ovat pinnalla parisuhdetyössä. Viime aikoina minua on mietityttänyt somessakin näkyviin noussut teema, kun puolisot kasvavat eritahtisesti parisuhteessa. Parisuhdekirjat ovat jatkuva intohimoni, vaikka aikaa tosin on ollut vähäisesti lukemiseen viime aikoina, kun nuorimmaisenme tutkii nyt maailmaa niin vauhti päällä.
Oma parisuhde on peili, joka pitää jalat maassa ja toisaalta myös pään pilvissä. Omassakin arjessa kun näkee, miten parisuhde haastaa ja vaatii, mutta saa myös iloita siitä, miten paljon se voi antaa. Parisuhde ei ole tullut valmiiksi 20 vuodessa, mutta antoisia kehitysaskelia on tullut vuosien työstämisen myötä. Vanhaan blogiin on kirjoitettu paljon kuopista, kivusta, onnesta ja oivalluksista parisuhteen matkan varrelta.
Vauva-arjen ja parisuhteen yhteensovittaminen juhlavuotena
Meidän parisuhteen 20-vuotisjuhlavuoden paras lahja on ollut neljäs lapsemme. Hän on tuonut valtavasti iloa mukanaan, mutta totta kai pienokainen vaatii myös paljon hoivaa ja huolenpitoa. Väsymyskin on tullut taas erityisellä tavalla tutuksi arjessa. Parisuhdetyö on minulle kuitenkin niin tärkeää, että se on jatkunut osittaisella vanhempainvapaalla koko vauvavuoden ajan. Työ on tärkeää vastapainoa vauva-arjelle ja omalle kokonaisvaltaiselle jaksamiselle.
Ehkä vauva-arkeen liittyen, mutta muutenkin, totesimme yhdessä, että emme halua juhlia pelkästään parisuhteemme 20-vuotispäivää. Päätimme, että juhlitaan saman tien koko vuosi. Olemme käyneet pienillä treffeillä ja pikkureissuilla vuoden mittaan. Yhteistä parisuhdeaikaa osaa arvostaa näin ruuhkavuosissa todella paljon, vaikka rakas, pikkuinen kolmas pyörä onkin paljolti mukana.
Jos joku sana tätä vuotta, ja ehkä näitä kahtakymmentäkin, kuvaa parhaiten, niin kiitollisuus. Kaiken hässäkän, touhun ja väsyn keskeltäkin se pilkahtaa esiin joka päivä. Monien mutkien kautta kulkenut, kasassa pysynyt ja kypsemmäksi ja viisaammaksi varttunut parisuhde ja neljä meitä valtavasti kasvattanutta lasta ovat sellainen määrä onnea, ettei sitä monesti muista edes tajuta.
Mitä 20 vuotta parisuhteessa on opettanut?
Kun mietin kysymystä, mitä kuluneet vuodet ovat opettaneet, tekisi mieli vastata, että ”kaiken tärkeimmän elämässäni”. En todellakaan tiennyt 20 vuotta sitten, että haluaisin tehdä parisuhdetyötä ammatikseni – en tiennyt silloin parisuhdeasioista rakkausromaaneja enempää. 20 vuotta on opettanut nöyryyttä ja toivottavasti viisauttakin kaikkien parisuhteen mutkikkaiden ja suurten tunteiden äärellä.
Kantavaksi ajatukseksi näiden vuosien myötä minulle on muodostunut, että parisuhteen hyvinvointi vaikuttaa tosi paljon kaikkeen. On vaikea olla kovin onnellinen, jos parisuhteessa on onneton olo. Parisuhteen hyvinvointiin on merkityksellistä satsata säännöllisesti kiireisissäkin elämänvaiheissa. Tunneyhteyden täytyy säilyä myös elämän rankoissa vaiheissa, jotta parisuhde toimii niin kuin sen kuuluisi – kannattelevana suhteena.
Myös parisuhteen pahoinvointi tulisi hoitaa pian, eikä antaa sen syödä voimia, katkeroittaa, uuvuttaa ja satuttaa vuosia ja vuosikymmeniä kumppaneita. Yhtä aikaa totean, että on sinällään normaali ilmiö, että parisuhde voi välillä huonosti ja aiheuttaa pahoinvointia. Parisuhteessa esiin nousee kummankin kaikki puolet, kipeimmät haavat, keskeneräisimmät tunne- ja vuorovaikutustaidot, kiintymyssuhteen vaille jäämiset ja monet muut työstämistä vaativat asiat. On siis ymmärrettävää ja tavallista, että parisuhteessa on välillä vaikea. Surullista on se, että edelleenkin näiden asioiden kanssa jäädään liian usein yksin, vaikeuksista koetaan häpeää, niiden keskellä jäädään keinottomiksi tai käytetään toimimattomia keinoja, jotka satuttavat kumpaakin vielä lisää.
Toinen kantava ajatus on säilynyt myös pitkään, että parisuhdetaitoja joutuu jokainen rakentamaan tietoisesti, jos haluaa hyvän parisuhteen. Tiedostamattomasti toimimme herkästi menneestä tulevien, usein varsin toimimattomien mallien varassa etenkin suuria tunteita nostavien tilanteiden keskellä. Vahvaa tunneyhteyttä ja turvaa on hankalin silloin osata antaa toinen toiselle, kun kummankin tunteet leimuavat vahvoina, vaikka juuri niissä hetkissä tarve turvaan olisi suurin. Tätä täytyykin tietoisesti opetella sekä itsensä kanssa työstäen että yhdessä harjoitellen.
Ruuhkavuosien priorisointi – mikä oikeasti on tärkeää elämässä
Ruuhkavuosissa priorisointi on äärimmäisen tärkeää. Ikkunat ovat meillä nyt toista kesää paljolti pesemättä, mutta yritän jättää sen ajatuksen taka-alalle. Juttelu- ja loikoiluhetket puolison kanssa, pitävät kodin sisällä elämän kirkkaana, vaikka ikkunoiden kirkkaus nyt on, mitä on. Väsyneenä tulee välillä turhia riitoja, kun ei edelleenkään muista tunnistaa ja sanoittaa omia tarpeitaan kyllin selvästi ja sitten kuppi menee nurin. Toisinaan kiintymyssuhdehaavat nostavat vieläkin päätään ja silloin toisen hoiva ja rakkaus on valtavan tärkeää, että tunneyhteys löytää taas tukevalle maaperälle.
Tärkeää on muistaa antaa aikaa meille eli pitää parisuhdetta niin suuressa arvossa, että sillä on mahdollisuus voida hyvin. Viimeistelen tätä tekstiä kyljessäni kiinni nukkuvan vauvan tuhinassa. Onnea on tämä kaikki 20 vuotta, jonka voin tuntea, nähdä ja kuulla konkreettisesti ympärilläni. Haluan jatkaa tämän parisuhteen ja perheen eteen työskentelemistä, vaimona ja äitinä kasvamista ja tästä kaikesta nauttimista. Olen utelias, mitä kaikkea voin oppia lisää parisuhdeasioista sekä omassa elämässä että ammattilaisena.