Harva kirja saa minut tekemään muistiinpanoja näin tiheään tahtiin. Heli Mäkelän ”Näe lapsen käytöksen taakse” (2025) avaa herättelevästi turvan ja turvattomuuden merkitystä ihmissuhteissa. Se ei ole pelkästään kirja kasvatuksesta, vaan sukellus siihen, mikä on merkityksellistä jokaisessa kohtaamisessa: Miten turvan tunne vaikuttaa tapaamme toimia?
Käytös on vain jäävuoren huippu – Mitä puolison reaktioiden alla piilee?
Heli Mäkelän kirja avaa turvallisen olon merkitystä kasvatuksessa, mutta sen opit pätevät erinomaisesta myös parisuhteeseen. Lukiessani tunnistin jatkuvasti samoja lainalaisuuksia aikuisten välisessä vuorovaikutuksessa. Jos juutumme vain tuomitsemaan puolison käytöksen ilman lämmintä uteliaisuutta sen juurisyistä, näemme kumppanistamme vain pintatason.
Usein toisen haastavan käytöksen takana on toisen kurja sisäinen olotila. Tämän ymmärtäminen tuo vuorovaikutukseen välittömästi lisää myötätuntoa. Kasvatuspsykologiasta tiedämme, että positiivinen palaute on tehokkain tapa muuttaa ei-toivottua käytöstä – ja on syytä kysyä, miksei sama pätisi meihin aikuisiin. Jokainen meistä kaipaa vaikeina hetkinä vuorovaikutusta, joka ohjaa kohti turvaa sekä kokemusta siitä, että tulee nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi juuri sellaisena kuin on.
“On hyvä tiedostaa, että aikuisen reaktiot nousevat hänestä itsestään eivätkä suoraan lapsen käytöksestä.” -kirja muistuttaa. Jos puolison käytös aiheuttaa minussa ärtymystä ja vihaa, onko kyse siitä, että se osuu käsittelemättömään tai herkkään kohtaan minussa? Tätä on tärkeä miettiä, ettei kaada vastuuta omista tunteistaan toisen harteille.
Mistä tunnistaa, että kumppani on turvan tai turvattomuuden tilassa?
Kun puoliso on turvan tilassa, hän on rento henkisesti ja fyysiseltä olemukseltaan. Kumppani on empaattinen, iloinen, avoin sekä pystyy puhumaan tunteistaan ja tarpeistaan turvallisesti ja rauhallisesti. Hän on hyvässä kontaktissa sekä itseensä että muihin, mikä näkyy esimerkiksi lämpimänä katsekontaktina ja ystävällisenä äänensävynä.
Kun taas puolison tila on turvaton, hän kokee uhkaa ja pyrkii vain selviämään. Silloin hän ei pysty keskittymään hyvään yhteyteen puolison kanssa vaan taistelee, pakenee, lamaantuu tai miellyttää. Taistele tai pakene -tilalle tyypillistä on ahdistuneisuus, henkinen ja kehollinen jännittyneisyys ja levottomuus, ärtymys, äkkipikaisuus, vaikeudet kuunnella, ylivireys, töykeys ja kiihtynyt äänensävy.
Lamaantumisen tilassa tyypillistä on sulkeutuneisuus, hitaat liikkeet ja lysähtänyt olemus, vaikeudet ajatella selkeästi, katsekontaktin puuttuminen, sisimmän sulkeminen muilta sekä tunteiden ja tarpeiden ilmaisemattomuus. Miellyttämisen tilassa taas ihminen näyttää niitä tunteita, joita muut hänestä kaipaavat nähdä, välttelee konflikteja, ei halua olla vaivaksi eikä tehdä itsestään numeroa.
Pysynkö itse turvan tilassa haastavalla hetkellä?
Turvan tilassa pystyn sietämään omia ja toisen tunteita ilman, että yritän muuttaa ne nopeasti toisenlaisiksi. Kun olen turvan tilassa, en vajoa selkärangasta tuleviin reaktioihin, vaan yritän pitää avointa ja lempeää yhteyttä yllä. Kun itse olen turvan tilassa, että ota toisen sanoja niin henkilökohtaisesti. Haluan ymmärtää toista rauhassa ja tulla ymmärretyksi itsekin, mutta en pakon vaan lempeyden kautta.
Käytännön tasolla, kun meinaan itse valua turvattomuuteen, osaan rauhoittaa omaa kehoani ja mieltäni omilla säätelykeinoillani takaisin turvaa kohti. Näitä ovat esimerkiksi aisteihin keskittyminen, uloshengityksen pidentäminen ja maadoittava kosketus lattiaan. Turvan tilan teeskenteleminen ei kuitenkaan kannata, toinen näkee siitä läpi. Rehellistä on kertoa siitä, mitä oikeasti tuntee.
Joskus onkin syytä ottaa tauko, että voi palauttaa itsensä turvan tilaan, jos tunteet vievät liikaa mukanaan. Tärkeää on myös muistaa pohtia laajemmin, mikä tekee hyvää hermostolle. Lepo, luppoaika, leikkisyys ja luovuus sekä arjen perusasiat kuten uni, liikunta ja ruoka auttavat meitä pysymään levollisempina.
Miten voimme lisätä turvaa parisuhteen arkeen?
Tunteiden aito kohtaaminen ja niille läsnä oleminen ovat keskeisimpiä keinoja rakentaa turvaa arkeen. Parisuhteessa turvattomuus kumpuaa usein kokemuksesta, ettei omille tunteille – ja siten itselle kokonaisena ihmisenä – ole tilaa. Jos kumppani mitätöi pahan oloni sanomalla, ettei vihaan, pelkoon tai suruun ole syytä, tunne ei katoa. Sen sijaan minulle jää kipeä kokemus siitä, että jäin vaikean tunteeni kanssa yksin.
Hyvä yhteys, läheisyys ja turvan tunne lisäävät paljon tyytyväisyyttä parisuhteeseen. Omien tunnetaitojen työstämistä tarvitaan. Mäkelä sanoittaa kirjassaan:
- “Tunnetaitojen kannalta on tärkeää, että opitaan pysymään tunteessa, kunnes se menee ohi.”
- “Tunteiden kanssa voi myös vain olla tuntien ilman selityksiä ja analysointeja.”
- “Tunteita ei tarvitse ratkaista nopeasti, eikä niitä tarvitse muuttaa toisenlaisiksi.”
Mäkelä kirjoittaa lapsista: ”Liiallisesta sylistä ei voi vaurioitua, sylittömyydestä kyllä.” Sama pätee meihin aikuisiin. Yhteinen aika, kosketus, arjen rakkausrutiinit ja aito läsnäolo ovat suhteen elinehtoja. Kun kumppaneiden välillä vallitsee myötätunto itseä ja toista kohtaan – sekä rohkeus turvautua ja antaa tukea – parisuhde pysyy vahvana turvasatamana haastavissakin elämäntilanteissa.
Jos aistimme, näemme ja kuulemma kumppanissa halua nähdä käytökseni taakse, luo se vahvaa turvaa. Puolisona onkin tärkeää unohtaa tulkintalasit kokonaan pois käytöstä. Haastavissa tilanteissa voimme tarvittaessa ottaa myötätuntoiset havaintolasit käyttöön.
- Tulkintalasit: ”Sinua ei selvästikään kiinnosta pätkääkään, mitä minä selitän, kun et edes katso minuun.”
- Myötätuntoiset havaintolasit: ”Aistin, että katseesi vaeltaa ja äänesi on muuttunut hiljaiseksi. Tuntuuko siltä, että tämä keskustelu muuttui juuri liian raskaaksi? Olen tässä ja haluaisin ymmärtää, mitä sinulle kuuluu.”
On tärkeä muistaa, että turvan tunnetta ei rakenneta pikakonsteilla, vaan se vaatii läsnä olemista. Omien tunne- ja säätelytaitojen vahvistaminen, arvostava ja sensitiivinen kohtaaminen arjessa, ja yhteyden rakentaminen ja ylläpitäminen niin hyvissä kuin haastavissakin tilanteissa luo ajan myötä vahvempaa sisäistä turvaa suhteeseen. Molempien tarpeiden huomioiminen ja täyttäminen on osa turvallista arkea. Turvallinen yhteys tyynnyttää hermostoamme.
Miten voisimme auttaa itseämme ja kumppaniamme kohti turvan tilaa?
Taistele tai pakene -tilassa empatia kumppania kohtaan on kortilla. Silloin sorrumme herkästi turhautuneeseen sättimiseen tai toisen tunteiden mitätöimiseen. Siksi yksi parisuhteen tärkeimmistä taidoista on oppia palauttamaan itseään ja tukemaan puolisoaan takaisin turvan tilaan – etsimään ongelmien sijaan ymmärrystä. Sekä parisuhteessa että kasvatuksessa tarvitaan kiireetöntä pysähtymistä toisen äärelle, jotta voimme tavoittaa käytöksen takana olevat tunteet ja tarpeet.
Kun kumppanilla on vahva tunne päällä, yritys ohjata toista loogiseen ajatteluun ei tuo turvaa – se tuntuu ohittamiselta ja vähättelyltä. Suurten tunteiden äärellä sanoja ei tarvita paljon: muutama myötätuntoinen lause ja lempeät, avoimet kysymykset riittävät. Mäkelän kirjassa tästä käytetään osuvaa ilmaisua “arvostelematon, turvaa tuova läsnäolo”. On hyvä muistaa, että turvattomuutta voivat lietsoa hyvinkin pienet asiat kuten kurtistuneet kulmat, paheksuva katse tai kireä äänensävy. Ne ajavat kumppanin helposti syvemmälle lukkoon.
Turvan vahvistamista voi ajatella aistien kautta. Millä tavalla voin näyttää toiselle turvaa ilmeilläni, eleilläni ja olemuksellani? Miten voin tuoda kuultavaksi toiselle turvaa äänensävylläni ja sanoillani? Miten voin viestiä turvaa kosketuksen avulla?
Mitä kumppanini tarvitsee tunteakseen olonsa turvalliseksi? Entä mitä minä tarvitsen, kun oloni on turvaton? Nämä on tärkeitä ja olennaisia kysymyksiä miksi-kysymysten sijaan. Jos kysymme turvattomassa tilassa olevalta puolisolta miksi-kysymyksiä, siitä tulee herkästi syyttävä olo ja kumppani alkaa silloin usein puolustautumaan. Pohdiskeleva lähestymistapa ja avoimet kysymykset toimivat paljon paremmin.
Mentalisaatiokyky apuna paremmassa vuorovaikutuksessa
Jos parisuhteessa tilanne on ollut pitempään haastava, alamme usein tulkita, että kumpikin käyttäytyy tahallaan haastavasti toista kohtaan. Mentalisaatio, pohdiskeleva havainnoiminen, lempeä uteliaisuus ja halu tuoda turvaa kumppanille unohtuvat silloin kokonaan ja parisuhteesta tulee väärinkäsitysten taistelutanner.
Mentalisaatiossa on olennaista kyky pohtia sekä omaa että toisen näkökulmaa, ymmärtäen, että kummankin tunnetilat ovat erillisiä toisistaan. Millaisia tunteita, ajatuksia ja tarpeita toisen käyttäytymisen tai reaktioiden takana voisi olla? Aito kiinnostus kumppanin ymmärtämiseen on olennaista. Kun vastavuoroisesti pysähdymme kuuntelemaan toista ja tutkailemaan kummankin tunteita, pääsemme aidosti lähelle toisiamme.
Mäkelän korostama kyky mentalisoida on parisuhteen kulmakivi ja parisuhteessa mentalisaatiokyvyn on oltava molemminpuolista. On suhteen kannalta elintärkeää pysähtyä tutkimaan sekä omaa että toisen näkökulmaa ilman vähättelyä tai asioiden paisuttelua. Kuten Näe lapsen käytöksen taakse -kirja kiteyttää: “Hyvä ja lämmin vuorovaikutussuhde toiseen ei ole mahdollinen ilman mentalisaatiokykyä.” Tämä pätee yhtä lailla hiekkalaatikon reunalla kuin aikuistenkin maailmassa.
Lopuksi
Turvallisen parisuhteen rakentaminen on hidasta ja palkitsevaa työtä. Se tapahtuu arjen pienissä kohtaamisissa. Parisuhteen yhteys vahvistuu samoilla teoilla kuin millä turvan tunne suhteessa syvenee ja kasvaa.
Minkä turvaa lisäävän teon voin tehdä tänään? Entä seuraavassa ristiriitatilanteessa?
Haluatko vahvistaa turvan tunnetta omassa suhteessasi?
Turvallisen yhteyden rakentaminen on matka, jota ei tarvitse kulkea yksin. Jos kaipaat tukea ja työkaluja mentalisaation vahvistamiseen tai haluat oppia näkemään paremmin kumppanisi käytöksen taakse, olen täällä teitä varten. Tarjoan parisuhdeohjausta suurella sydämellä – joko kasvotusten Oulussa tai joustavasti etäyhteydellä.
