Parisuhdeohjauksiin ei tarvitse siitä näkökulmasta valmistautua, että tarvitsisi tehdä harjoituksia tai lukea kirjoja ennen ohjausta. Ohjaukseen saa tulla juuri sellaisena kuin olette – minun tehtäväni on luotsata tilannetta.
Parisuhdeohjauksiin voi kuitenkin valmistautua ajatusten ja asenteen tasolla. Tämän tekstin pohdinnat toimivat myös pariterapiaan valmistautumisessa.
Parisuhdeohjaukseen hakeudutaan usein haastavassa parisuhdetilanteessa
Usein taustalla on jotain kipeää ja haastavaa, kun päätetään lähteä työstämään parisuhdetta. Onkin hyvä kuulostella omaa mieltään ennen parisuhdeohjausta. Mitä odotan parisuhdeohjaukselta tässä haastavassa tilanteessa? Samalla on tärkeä muistaa, että kumppanini odotukset ja ajatukset voivat olla erilaisia kuin omani.
Ajatus mentalisaatiosta voi auttaa parisuhdeohjaukseen valmistautumisessa. Mentalisaatio tarkoittaa kykyä pitää mielessä, että kumppanin ajatukset, tunteet ja toiveet ovat erillisiä omista mielenliikkeistä. Mentalisaatio on sekä oman että toisen mielen tutkailemista ymmärtäen, että emme voi tietää, mitä toisen mielessä liikkuu – voimme vain olla siitä kiinnostuneita. Mentalisaatio onkin parhaimmillaan lempeää uteliaisuutta: sen sijaan että olettaisimme, kysymme ja kuuntelemme.
Uteliaisuus ja lempeys: Avaimet negatiivisen kierteen katkaisuun
Harvoin parisuhteessa kumpikaan on halunnut tahallaan satuttaa kumppaniaan. Vaikka parisuhde olisi ajautunut todella kipeään vaiheeseen ja kumpikin olisi satuttanut toista monin tavoin sanoillaan ja teoillaan ja sanomatta ja tekemättä jättämisillään, yleensä kumpikaan ei pohjimmiltaan halunnut satuttaa rakastaan.
Monet syyt voivat johtaa negatiiviseen kierteeseen ja tunteeseen, että kumpikin loukkaa toinen toista:
- Väärinkäsitykset
- Arjen kuormittavuus
- Elämänhistorian taakat
- Parisuhde- ja tunnetaitojen haasteet
Parisuhdeohjaukseen kannattaa tulla armollisella ja uteliaalla mielin. Parisuhdeohjauksissa ei etsitä syyllisiä, vaan tehtäväni parisuhdeohjaajana on vahvistaa kummankin ymmärrystä itseään ja toista kohtaan. Toivon myös aina, että parisuhdeohjausten myötä heräisi empatiaa ja myötätuntoa sekä itseä että toista kohtaan.
On tietysti luonnollista, että myötätunnon löytäminen itseä ja kumppania kohtaan on vaikeaa kriisin keskellä. Silti juuri kuulluksi tuleminen ja myötätunto ovat voimallisia työkaluja solmujen avaamiseen. Niille kannattaa yrittää antautua – se on usein ensimmäinen askel kohti tilanteen helpottamista.
Ymmärrän silti hyvin, ettei myötätunnon löytäminen ole helppoa, kun parisuhde on umpisolmussa ja luottamus on koetuksella. Aikanaan pohdinkin empatian vähenemistä parisuhteessa kysymyksellä Loppuiko empatia parisuhteessa? On hyvä muistaa, ettei empatian palauttaminen suhteeseen ole yleensä pikamatka, vaan vaatii tietoista ja pitkäjänteistä työstämistä.
Viha, katkeruus ja pettymys – Onko niille tilaa ohjauksessa?
Ristiriidat ja haavoittavat tilanteet parisuhteessa nostavat hyvin ymmärrettävästi surua, vihaa ja katkeruutta. Parisuhdeohjauksiin mahtuvat kaikki tunteet, myös viha ja pettymys. Yksi tärkeimmistä tehtävistäni ohjauksissa on luoda turvallinen ympäristö tunteiden käsittelemiselle.
Omia tunteita saa ja kuuluukin tuoda esiin parisuhdeohjauksessa. Toimiva työkalu omien tunteiden kertomiseen on yksinkertainen: kerro, mikä tunne sinulla nousee ja mihin tilanteeseen se liittyy. Anna sen jälkeen vuorollaan tila kumppanisi tunteelle.
Tunteiden äärelle pysähtyminen on usein ohjauksen tärkeintä antia. Olen koonnut syvällisempää pohdintaa aiheesta tunnekeskeisen pariterapian oivalluksia avaavaan tekstiini. Se pohjautuu Eira Eklund-Mikolan Rakkauden logiikka -teokseen.
Suosittelen lukemaan myös tekstini: Miten rakkautta korjataan parisuhteessa? Se avaa niitä yleisiä kipuja ja etäisyyden kokemuksia, joita kumpikin usein tuntee, kun parisuhteen tilanne on ajautunut haastavaksi.
Mikä parisuhdeohjauksissa on olennaisinta?
Kummallakin kumppaneista on yleensä todella syvä kaipuu tulla kuulluksi, kun parisuhteeseen haetaan apua. Pidänkin kuulluksi tulemisen teemaa suhteen kohtalonkysymyksenä. On siis tärkeä huomata, että niin kipeästi kuin kaipaan itse kuulluksi ja ymmärretyksi tulemista kumppaniltani, kaipaa myös kumppanini vastaavaa minulta. Miten voisin helpottaa tätä omalta osaltani?
Parisuhdeohjaajana tehtäväni on tietenkin tukea molempien kuulluksi tulemista mahdollisimman tasapuolisesti. Silti kummankin oma rohkeus ja aito halu kuunnella kumppania on ratkaisevassa roolissa. Kuulluksi tulemisen teema on usein kuin esterata: parisuhteen kipeässä vaiheessa monet asiat – hiomista kaipaavista vuorovaikutustaidoista alkaen – voivat vaikeuttaa toisen aitoa kuulemista.
Totta kai yhtä olennaista kuin kuunteleminen on kertoa omista tunteistaan ja ajatuksistaan. Mitä rohkeammin uskaltaa tutkailla ja tuoda esille omia syviäkin tuntemuksia, sen helpompi toisen on saada kiinni tunteistasi ja ajatuksistasi. Tunneyhteys rakentuu, kun kumpikin tulee kohdatuksi omana erillisenä itsenään ja kokee, että kumppani on aidosti kiinnostunut ymmärtämään kokemuksiani ja tuntemuksiani.
Miksi syyllisyys ja syyttäminen haastavat ohjauksia?
Parisuhteen vaikeissa tilanteissa sekä liiallinen syyllisyys että syytteleminen ovat sudenkuoppia, joihin parisuhteen tilanne voi jumiutua. Parisuhteen haastavissa hetkissä on ymmärrettävää, että syyllisyys nostaa päätään ja syytökset voivat vallata mielen. Niiden äärelle voi hetkeksi pysähtyä kuuntelemaan, millaisista pettymyksistä ja tunteista ne kertovat. Kuitenkin tärkeää on päästä keskustelussa eteenpäin. Parisuhteen tilanne ei korjaannu syyttelemisen tai syyllisyyden kautta, mutta oman vastuun kantamista kyllä tarvitaan molemmin puolin.
Päätös suhteen korjaamisesta tai erosta
Erosta avoimesti puhuminen on tärkeää silloin, kun haasteet tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Ajattelen kuitenkin, että jos kummallakin on vielä tahtoa ja voimia kokeilla suhteen korjaamista, kannattaa sitä yrittää ensin. Eropäätös on helpompi tehdä, kun tiedätte yrittäneenne ja voitte todeta, tuottivatko korjaavat teot ja yhteinen työskentely tulosta.
Parisuhdeohjaajana olen saanut kulkea rinnalla monissa tilanteissa, joissa yhteinen työstäminen on avannut uusia näköaloja ja tuonut kaivattua apua. On palkitsevaa nähdä, miten lukkiutuneet tilanteet alkavat pehmentyä, kun niitä tarkastellaan toimivien työkalujen avulla turvallisessa ympäristössä. Olen myös saanut palautetta työni tehokkuudesta – monet ovat kokeneet saavansa parisuhdeohjauksista apua nopeasti.
Parisuhdeohjaaja ei päätä parin puolesta, onko syytä erota vai ei. Tehtäväni on tuoda tilanteeseen näkökulmia, tietoa ja ymmärrystä, joiden avulla päätöksen tekeminen helpottuu. Yhtä tärkeää on luoda toivoa: parisuhteen haasteet ovat tavallisia, ja monenlaisista solmuista voi selvitä yhdessä, jos molemmilla on tahtoa alkaa työstää suhdetta.
Kun toinen haluaa yrittää ja toinen erota
Erityisen kipeitä tilanteita parisuhdeohjauksissa ovat ne, joissa toinen haluaa erota ja toinen haluaisi vielä yrittää korjata suhdetta. Jokaisella on täysi oikeus punnita itse, onko omia voimia ja tahtoa parisuhteen korjaamisen yrittämiseen enää jäljellä. Aina ei ole ja se on ymmärrettävää.
On myös ymmärrettävää, että tekee kipeää, jos toinen ei enää halua yrittää, vaikka itsellä olisi vielä toivoa ja tahtoa jäljellä. Silloin on tärkeää alkaa työstää tilanteen hyväksymistä. Usein surua syventää ajatus: ”Entä jos olisimme hakeneet apua aiemmin, olisiko eron voinut välttää?” Surulle on tärkeä antaa tilaa, mutta on hyvä muistaa: voimme vaikuttaa vain nykyhetkeen, emme menneisyyden valintoihin.
Tavoitteena kasvu
Ajattelen, että parisuhdetyöskentelyn perimmäinen tavoite on aina kasvu – sekä oma että yhteinen kasvu. Oman kasvun polulle voi jokainen astua itse milloin tahansa, ja jos molemmilla on tahtoa työstää suhdetta, polkua voidaan alkaa kulkea yhdessä.
Vaikka yritys korjata parisuhde päätyisi eroon, kumpikin saa oman kasvunsa ja oivalluksensa evääksi tulevaan. Kasvu parisuhteessa on tiedostamista, työstämistä, oivaltamista, tekoja ja sanoja. Se on lempeyttä, uteliaisuutta ja rohkeutta katsoa itseään ja toista uudella ymmärryksellä.
Tervetuloa parisuhdeohjauksiin!
