Parisuhdetyössä tarvetyöskentely on ollut minulle pitkään yksi keskeinen työkalu parisuhdesolmuja selvitellessä. Ilahduinkin siitä, miten selkeästi Pekka Töllin kirjassa Minä näen sinut – Arvostuksen psykologiaa (2024) tuotiin esille, miten tärkeä ja luonnollinen perustarve arvostus on meille ihan kaikille. Kirjassa arvostusta käsiteltiin ansiokkaasti monista eri näkökulmista ja laajasti eri lähteitä hyödyntäen.
Toivon, että tämä blogiteksti voisi saada Töllin tuntemaan Minä näen sinut -kirjan suhteen tunnetta feeling felt. Feeling felt tarkoittaa, että joku todella ymmärtää ja tuntee toisen tunteen. Haluan osoittaa tekstilläni arvostusta Töllin laadukkaalle perusteokselle arvostuksesta.
Kyllä toinen tietää, että arvostan häntä ja arvostuksen merkitys
Minä näen sinut -kirja kuvaa, että arvostus ei välity meille tiedon kautta, vaan nimenomaan kokemuksen ja tunteen kautta. Vaikka siis tietäisimme, että kumppani arvostaa meitä, jos emme sitä koe arjessa, tunnemme, ettei meitä arvosteta. Siksi tärkeää onkin selvittää, millä tavalla kumppani toivoisi saavansa arvostusta. Tämä onkin yksi kirjan tärkeä perusoppi – kysy, millaista arvostusta ja miten osoitettuna toinen kaipaa.
Tölli tuo esiin myös, että usein emme ymmärrä, miten paljon hyvää arvostuksen ja huomioimisen osoittamisella voimme saada aikaan. Aliarvioimme sen merkityksen. Ajattelemme herkästi myös, ettei juuri minun antamalla arvostuksellani ole niin paljon väliä ja yliarvioimme, että kyllähän toinen varmasti jo tietää minun arvostavan häntä. Yksi ihana sitaatti kirjasta olikin Mauno Koiviston tunnetuista sanoista muokattu lause:
Ellemme varmuudella tiedä, ettei arvostuksellamme ole väliä, olettakaamme, että sillä on.
On tärkeä muistaa, että kumppanin sanoilla ja toiminnalla on aina paljon merkitystä puolisolle.
Jokainen meistä haluaa, että meitä ymmärretään ja vastavuoroisuuden voima
Kirjan yksi tärkeä arvostuksen teema on kuulluksi tuleminen, josta olen kirjoittanut aiemmin kuulluksi tulemisen esteiden näkökulmasta. Minä näen sinut -kirja painottaa, miten ihan jokaisen vahva tarve, on, että muut ymmärtävät, “mitä hän kertoo, miksi hän sen kertoo ja mihin hän sillä pyrkii.” Tölli nostaa myös esiin takaisinheijastamisen voiman. Parisuhdetyöskentelyssä juuri tällainen aktiivinen kuunteleminen tekee monesti ihmeitä vaikeiden asioiden käsittelemiselle. Kun kumppani pystyy toistamaan toisen sanoista olennaisimmat puolisolleen hänen omia sanojaan mukaillen, toinen tuntee itsensä kunnolla kuulluksi.
Kohtaamisessa parisuhteessa on myös äärimmäisen tärkeää vastavuoroisuus. Vastavuoroisissa hetkissä molemmat ovat läsnä toisilleen ja kertovat vuorotellen ajatuksistaan. Tölli kuvaa tällaisia hetkiä, että niissä “annetaan toiselle ilo ymmärtää ja tulla ymmärretyksi”. Lisäksi hän kuvaa, että nimenomaan vastavuoroinen arvostus tekee ihmissuhteesta vahvan. Kirja muistuttaa myös, että voimme tulla nähdyiksi vain silloin kunnolla, kun uskallamme tulla näkyviin. Jos jätämme itsemme piiloon, suojaamme itseämme arvostelulta, mutta estämme samalla myös arvostuksen saamista itsellemme.
Tölli esittää kirjassa kysymyksen, kauanko toista pitäisi kuunnella, että on kuunnellut tätä tarpeeksi? Minusta kysymys oli upea juuri parisuhdenäkökulmaan sovellettuna. Tölli vastaa kysymykseen, että kuuntele toista niin pitkään, että hänen kuulluksi tulemisen tarpeensa on tullut täyteen. Kuulluksi tulemisen tarpeen täyttymisen tunnistaa siitä, että voimakas tunne alkaa laskea ja puhe rauhoittua. Silloin puhuja on saanut sanoa sanottavansa ja on saanut kokea kuuntelemisen kautta, että häntä arvostetaan ja hänet kohdataan. Sen myötä vahvistuu taas vastavuoroinen toisen kuunteleminen ja hänen tarpeidensa huomioiminen.
Miksi useat meistä kokevat arvostusvajetta ja mikä estää arvostuksen antamista ja saamista?
Minä näen sinut -kirja käy myös vahvasti läpi arvostusvajeen ongelmaa, joka on erittäin tuttu teema myös parisuhdetyössä. “Yksinkertaisuudessaan kyse on siis siitä, että kaipaamme enemmän ja sydämeen käyvempää arvostusta kuin koemme saavamme.” Tölli kuvaa kuitenkin, että tämä on ainoastaan puolet arvostusvajeen ongelmasta, sillä me kaikki ihmiset olemme myös niitä, joiden tulisi antaa arvostusta toinen toisillemme.
Kirja sanoitti hyvin kolmen t:n säännöllä, että arvostuksen antamista estää tietämättömyys, tottumattomuus ja taitamattomuus. Tämä tarkoittaa, että emme ymmärrä, miten paljon hyvää arvostuksen osoittamisella saisi aikaan ja että arvostuksen näyttäminen tuntuu jotenkin vaikealta. Emme myös oikein tiedetä, miten arvostusta edes voisi osoittaa.
Jos ei ole saanut lapsuudessa kokemusta ja mallia siitä, että välittämistä, arvostusta, rohkaisua, kehuja ja huomiointia olisi osoitettu selvästi ja säännöllisesti, se usein aiheuttaa kiusallisuudentunnetta näihin teemoihin liittyen. Mikä vielä haastavampaa, lapsuudenympäristö on voinut opettaa ihmisen torjumaan kokonaan omat arvostukseen liittyvät tarpeensa ja sen myötä niitä on vaikea havaita olevan muillakaan. Tapoja täyttää toisen arvostuksen ja välittämisen tarpeita ei välttämättä ole syntynyt, koska niitä ei ole itse saanut kokea. Vaatii siis harjoittelua ja tottumista alkaa osoittaa ja vastaanottaa arvostusta.
Tölli tuo hyvin esille, että kumpikaan nykyään muodissa oleva tapa ajatella arvostuksesta eli “lakkaa välittämistä muiden ajatuksista” tai “rakenna itse itsellesi hyvä itsetunto ilman muita”, ei aidosti toimi arvostuksen suhteen. Arvostusvajetta ei ratkaista ihmisten sisäisenä ongelmana vaan ihmisten välillä lisäämällä kohtaamista ja läsnäoloa, hyväksyviä sanoja, kiitosta ja arvostavaa katseita. Toisaalta sitä ratkaistaan myös suhtautumalla saatuun arvostukseen iloiten ja sen arvostuksella vastaan ottaen ilman kursailua ja vähättelyä.
Mikä ilmentää aidosti, että arvostan ja arvostamisen vastakohdat
Arvostus on halveksunnan, torjunnan, tuomitsevuuden, ehdollisen hyväksynnän, “en ole kiinnostunut, läsnä, enkä kuuntele” ja huomiotta jättämisen vastakohta. Kaikkien noiden kipeiden teemojen keskellä on tärkeä huomata, että huonoja kohtaamisen kokemuksia korjaa jokainen sellainen kohtaaminen, jossa on arvostus läsnä. Ajattelen, että läheisessä ihmissuhteessa onkin tärkeä pohtia sitä, että voisimme välttää noita arvostuksen vastakohtien karikoita ja toisaalta tuoda hoitavia ja hyviä arvostuksen kokemuksia toiselle.
Minä näen sinut -kirjassa on kerrottu arvostavasta katseesta Töllin tekemiensä haastattelujen pohjalta. Haluan nostaa arvostavan katseen esiin myös blogitekstiin, koska sydämeeni kävi tämä aika vähän puhuttu, mutta tärkeä teema. Töllin haastattelemat ihmiset olivat kuvanneet, että kaipaavat tulla katsotuiksi erityisesti “uteliaan myönteisesti, lempeästi, läsnäolevasti, ihastelevasti, rohkaisevasti, myötäelävästi, kuuntelevasti, rakastavasti (ja) kunnioittavasti”. Voimannuin noista sanoista valtavasti. Millaista olisikaan lämmitellä puolison tuollaisten katseiden valossa säännöllisesti? Minä näen sinut -kirja sanoittaa, että pitkä ja lämmin katse on ihana ja arvostava kokemus. Uskon, että parisuhdeohjaajana katseessani on myös arvostavaa, lempeää ja rohkaisevaa voimaa.
Töllin kirja tuo vahvasti esille sen, että huomioivissa teoissa, lahjoissa tai tunnustuksissa ilahduttaa nimenomaan se, että toinen on ajatellut ja arvostaa minua. Vaikka lahja olisi rahalliselta arvoltaan pieni, teko ei olisi vaatinut paljon vaivaa tai tunnustus olisi yksinkertainen kunniakirja, niiden ilahduttava vaikutus ja arvo perustuu siihen, että ne kertovat, että näen sinut, arvostan sinua ja olet tärkeä. Ei siis kannata aliarvioida pienten merkityksellisten tekojen ja arvostuksen osoitusten voimaa.
Miten pyytää, ei vaatia arvostusta?
Arvostukseen liittyviä pyyntöjä kannattaa tuoda esille sellaisessa hetkessä, kun oma arvostusvaje ei ole pahimmillaan. Jos olemme juuri sillä hetkellä kipeästi vailla arvostusta esimerkiksi väsymyksen takia, esitämme pyyntömme herkästi vaativasti ja kiukkuisesti. Kirja sanoittaa, että epäsuorasti vihjaileva, syyllistävä tai vaativa pyytäminen eivät ole toimivia tapoja arvostuksen pyytämiseen. Tällaisiin pyyntöihin on kumppanin vaikeaa vastata ja ne herättävät syyllisyyttä. Lisäksi pyyntö onkin vaatimus, jos kumppanilla nousee pelko, että jos hän ei heti vastaa pyyntöön, siitä seuraa mökötystä, vetäytymistä tai loukkaantumista.
Voimme kuitenkin kertoa hyvällä hetkellä suoraan ja rohkeasti, mitä toivomme. Hyvä pyyntö ei ole sellainen, että toisen tarvitsisi lähteä sitä heti täyttämään. Tarpeisiin liittyvän pyynnön voi tehdä Marshall B. Rosenbergin rakentavan tarveilmaisun mallilla. Siinä kerrotaan tosiasioihin perustuva havainto, havainnosta nouseva tunne, tunteeseen liittyvä tarve ja tarpeeseen liittyvä pyyntö. Tämä on äärimmäisen toimiva malli myös parisuhteen tarveilmaisuun.
Arvostava kohtaaminen pähkinänkuoressa
Tölli kuvaa arvostavan kohtaamisen neljän koon säännöksi: keskity, kuuntele, kysy ja kiitä. Ajattelen, että nuo kaikki työkalut ovat yksittäinkin tehokkaita parisuhteen työkaluja, mutta yhdessä todella tehokas paketti. Neljästä k:sta välittyvä arvostus toisen kokemuksille ja yhteiselle hetkelle on lämmin ja vahva.
Arvostusta voi osoittaa monin tavoin, mutta haluan tiivistää kirjasta vielä pari ajatusta sanallisen arvostuksen osalta. Kun tuomme sanoilla näkyviin jotain tärkeää ja arvostettavaa, johon olemme kiinnittäneet huomiota toisessa, ”sanat luovat valoa arvokkaaseen”. Silloin sanojen kaunis valokiila antaa toiselle mahdollisuuden entisestään kasvaa ja vahvistua. Kirja muistuttaa myös, että sanallisessa arvostuksessa konkreettisuus on tärkeää.
Kirjassa kuvataan, miten kaikki tarvitsevat arvostusta runsaasti, monenlaisista asioista ja monipuolisilla tavoilla annettuna. Arvostuksen kohdalla toistaminen ei ole turhaa, vaan vahvistaa sitä, että arvostus on aitoa, totta ja kestävää. Arvostus myös saa meidät kukoistamaan ja nostaa meidän parhaat puolet vahvemmin esille. Arvostuksen on tärkeää ulottua laajalla näkökulmalla ihmisen erilaisiin tekoihin sekä ihmisyyteen itsessään, että jokainen voisi tulla nähdyksi kaikkine puolineen, eikä vain yksiulotteisesti jonkun vahvuutensa kautta. Tähän sitaattiin on hyvä lopettaa blogiteksti:
Arvostetuksi tullessaan ihminen (kumppani) kokee, että hänet nähdään, häntä ymmärretään, hänet hyväksytään ja että hänen ajatuksiaan, tunteitaan ja tarpeitaan kunnioitetaan.
0 kommenttia