Kun parisuhteessa rakkautta on tarvetta korjata, jotain on mennyt rikki. Kun jotain on mennyt rikki, molempiin on sattunut. Rakkautta parisuhteessa lähdetään siis lähtökohtaisesti korjaamaan asetelmasta, jossa molempiin sattuu.
Miten kipu vaikuttaa?
Silloin kun itseen sattuu, kipu vääristää herkästi näkökenttää. Tämä voi näkyä monella eri tavalla. Kipu voi estää kuuntelemisen, koska omalta kivulta ei pysty kuulemaan toista kunnolla. Kipu voi estää näkemisen, jolloin asioita ei pysty näkemään kovin tarkasti ja monelta eri kantilta. Kipu voi estää tuntemisen, koska kivuissaan saattaa kieltää kaikki tunteet, jotta kipu pysyisi jotenkin aisoissa.
Oma kipu herättää meissä usein halun rangaista itseä ja/tai toista. Lyöminen ei kuitenkaan koskaan paranna haavoja, eikä rikki mennyttä repimällä saa ehjäksi. Kostonkierteessä ei ole voittajia. Kivun sokaisemina kuitenkin välillä turvaudumme repimiseen ja lyömiseen saadaksemme kivun helpottamaan. Silloin myös herkästi turhaudumme, miksi emme saa kipua helpottamaan? On tärkeää huomata, että tämä lähestymistapa ei toimi.
Omaa kipua ei silti ole tietenkään tarkoitus tukahduttaa, vaikka ketään rankaisemalla se ei paranekaan. Kun itseen on sattunut, on oikeus tuntea kipua. Saa olla vihainen, surullinen, pettynyt ja peloissaan. Rakkauden kivut sattuvat syvälle ja niistä saa myös olla katkera. Näitä vaikeita tunteita on tärkeä käsitellä rakentavasti ja hakea käsittelyyn tukea ja keinoja. Aikuisuuteen kuuluvat tunnetaidot ja tunnetaitojen kehittäminen.
Mistä kipu syntyy?
Rikkominen rakkaudessa saattaa olla tekoja tai tekemättä jättämistä. Kumpikin on yhtä lailla haavoittavaa. Reagoimme toisiimme ja parisuhteen ristiriidoissa molemmat ovat aina tavalla tai toisella mukana. Mahdoton käytöskin vaatii aina mahdollistajan. Voit lukea tästä näkökulmasta lisää vanhasta blogitekstistäni.
Yleensä kukaan ei riko mitään tahallaan parisuhteessa. Rikkominen saattaa tapahtua vahingossa, ymmärtämättä asian todellisia seurauksia, pettyneenä, peloissaan, kyllästyneenä, vihoissaan, väsyneenä tai jostain muusta syystä. Jotta voimme ymmärtää, mikä johti satuttavaan tilanteeseen, on tärkeää ymmärtää kummankin näkökulmaa ja taustatekijöitä. Inhimillisyyteen kuuluvat virheet, epäonnistuminen, keskeneräisyys ja kasvukivut.
Näkökulmia korjaamiseen
Korjaaminen parisuhteen kivuissa vaatii rohkeutta katsoa itseään, toista ja asioita tarkkanäköisesti ja empaattisesti. Ei ruoskimalla, vaan yrittämällä ymmärtää. Kun aidosti ymmärtää, että kumpikin on yhdessä osallinen parisuhteen kipeään tilanteeseen ja kumpaankin on sattunut eri tavalla, ei jää jumiin syyllisen hakemiseen. Olennaista on etsiä parannuskeinoja.
Korjaamista parisuhteen kivuissa tehdään lempeydellä ja lämmöllä. Sairaalassakin haavoja hoidetaan huolenpidolla, ei kiusaamalla ja kiduttamalla. Samalla tavoin voi myös omia ja toisen haavoja parisuhteessa saada paranemaan: huolenpidolla. On tärkeä muistaa, että kuten lastakaan ei saa rakastamaan tai kunnioittamaan vanhempaansa lyömällä tai huutamalla, ei parisuhteessakaan rakkautta saa takaisin väkivalloin.
Korjaamisen työ vaatii usein uskonloikan. On uskallettava luottaa siihen, että jos teen lempeitä asioita ja sanon hoivaavia sanoja, saan hoivaa ja lempeyttä myös itse osakseni kivuliaasta tilanteesta huolimatta. Pakottaa emme voi itseämme, emmekä toista. Mutta voimme antaa mahdollisuuden paranemiselle ja uudelle herkkyydelle välillämme: rakkauden kasvamiselle ja paremmille parisuhteen taidoille.
Korjaaminen vaatii myös kärsivällisyyttä. Rajusta autokolarista ei toivuta päivässä tai parissa, eikä parisuhteessa toivuta hetkessä isosta yhteentörmäyksestä tai sivuluisusta. Kuntoutusta tarvitaan, samoin aikaa ja armollisuutta. Mutta haavat voivat kyllä parantua, kun niitä hoitaa.
0 kommenttia