Kerroin viime viikolla kampaajalla käydessäni, että olen juuri perustanut yrityksen. Pohdin siinä hiusten huollon lomassa, että haaveenani on sekä olla tukena parisuhteen kriisivaiheissa että normalisoida parisuhteen hoitamista ja ennaltaehkäisevää työtä. Kampaajalleni tuli uutena ajatus, että parisuhdetyötä voisi tehdä ennaltaehkäisevästä näkökulmasta ja hän mietti, onko maailma vielä valmis sellaiseen. Milloin siis mennä pariterapiaan, parisuhdeohjaukseen tai perheneuvontaan?

Olen paljon pohtinut sitä, onko tarjoamilleni parisuhde- ja yksilöohjauksille tarvetta. Kun parisuhteeseen liittyvät asiat mietityttävät, on tarjolla kunnan ja seurakunnan perheneuvontapalveluita. Niitä käytetään korjaavana ja erotyötä tukevina palveluina. Tarjolla on pariterapiaa, myös Kelan tukemana kuntoutuksena. Olemme käyneet puolisoni kanssa aikanaan puoli vuotta tunnekeskeisessä pariterapiassa ja kokemus oli hyvä. Emme hakeneet Kelan tukea siihen, koska apua tarvittiin nopeasti. Pariterapia oli aika hintavaa, vaikka ehdottomasti hintansa väärti. Mietin jälkeenpäin, että ero olisi käynyt paljon kalliimmaksi, varsinkin inhimillisesti.

Parisuhdeohjauksilla haluan tarjota palveluita kunnan/seurakunnan ja pariterapian välimaastoon. Kunnalla ja seurakunnalla on usein jonoa perheneuvontaan, mutta palvelu on ilmaista. Pariterapia on tehokasta, mutta aika kallista ilman Kelan tukea. Toivon, että palveluni voisi osua tähän välimaastoon: olla matalan kynnyksen nopeasti saavutettavaa ja kohtuullisen hintaista tukea sekä tarjolla myös virka-ajan ulkopuolella. Parisuhdeohjaukset on helppo varata nettiajanvarausjärjestelmästä, joten niiden varaaminen ei vaadi soittamista tai jonottamista.

Millainen parisuhdeohjaaja olen?

Parisuhdeohjaajilla ei ole Kanta-velvollisuutta, joten jo opiskeluaikana opettelin, että kirjaan nimettömästi ja yleisellä tasolla vain minimitiedon asiakkaiden asioista paperille. Kirjaan sen verran, että itse muistan, mitkä aihepiirit olivat tärkeitä ja mistä teemoista on tarkoitus jatkaa keskustelua. Nämä tiedot pidän nekin lukkojen takana. 

Minulla on kymmenen vuoden kokemus vertaistukeen perustuvasta parisuhdetyöstä. Parisuhdeohjauksissa en toki toimi vertaistukena, vaan ohjaajana, mutta tausta vaikuttaa työotteeseeni. En ole ylempänä tai etäällä, vaan samoissa vesissä uimataitoa opetellut ja lähellä. Opiskeluaikana linkkasin toisinaan parisuhdeohjauksiin liittyen jonkun blogitekstini asiakkaalle ja huomasin, että se oli toimiva tapa työstää eri teemoja. Olen kirjoittanut blogia parisuhteen hoitamisesta vuodesta 2013, joten monesta aihepiiristä on jo kertynyt tekstejä ja oivalluksia.

Lapsemme ovat kertoneet monena syksynä kuulumisiaan tutuille ja tuntemattomille, että kävimme kesälomalla avioliittoleirillä. Ensin vähän jännitin, mitä ihmiset ajattelevat. Nykyään taas ajattelen, että juuri tätä haluan normalisoida. Että parisuhteen huoltaminen ja kriiseissä apua hakeminen ei olisi sen kummempaa kuin auton huoltaminen ja korjaaminen: tarpeellista, hyödyllistä ja välttämätöntäkin. Normaalia arkea ja vähintään yhtä tärkeää kuin autohuolto. Juttelimme eilen lasten kanssa kunkin perheenjäsenen supervoimista. Kuusivuotiaamme totesi, että äidin super power on parisuhde.

Valmistuin työn ohessa parisuhdeohjaajaksi viime keväänä. Opiskeluaikana minua kuvattiin näin: ”Tiia on sydämellinen parisuhdeohjaaja, joka kuuntelee syvällisesti asiakkaitaan ja kohtaa parit lempeästi. Tiia tekee työtä intohimolla, luovalla otteella ja rohkealla sydämellä.” Parisuhdetyö on unelmani. Lämpimästi tervetuloa parisuhdeohjauksiin!


0 kommenttia

Vastaa

Avatar placeholder

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *