Anteeksiantaminen on teema, joka liittyy vahvasti parisuhdetyöskentelyyn ja parisuhdekriisien yli pääsemiseen. Aihepiiri ei ole helppo ja olen monesti miettinyt, että haluaisin syventyä siihen lisää. Tänä kesänä päätin ottaa ajan teeman syvemmälle ymmärtämiselle.
Anteeksiantamisesta oli yllättävän haastavaa löytää kirjallisuutta, joka sopisi hyvin parisuhdetyöskentelyyn. Lukemani terapeutti ja kouluttaja Pekka Hämäläisen kirja (2008) “Elämä on epäreilua – Hyväksy ja anna anteeksi!” oli kuitenkin sen verran ajatuksia herättävä, että siitä haluan kirjoittaa tekstin. Kirja toi aihepiiriin mielenkiintoisia näkökulmia.
Anteeksiantaminen on ihmisen oma prosessi
Hämäläisen kirja ei pohdi anteeksi pyytämistä, vaan nimenomaan anteeksiantoa, jota Hämäläinen kuvaa loukatun omana prosessina. Anteeksiannossa hoidetaan ja parannetaan omia tunteita, luovutaan uhrin asemasta ja otetaan vastuu omien kipeiden tunteiden kohtaamisesta ja käsittelystä. Tavoitteena on vapauttaa itsensä elämään niin, että vihaan, pettymyksiin, katkeruuteen tai muihin vaikeisiin tunteisiin patoutunut energia vapautuu.
Kirja ei kehota hyväksymään pahoja tekoja tai vääryyttä. Hämäläinen sanoittaa muun muassa: “Pahimpia ovat loukkaukset, joiden takaa kuultaa välinpitämättömyys ja asenne, että toinen ei oikeasti ole tärkeä.” Loukkaus siis sattuu ja saa sattua, eikä sen haavoittavuutta pidä kieltää. Kirjassa toivotaankin, että jo lapsille opetettaisiin, miten kipeitäkin tunteita voi kohdata rehellisesti ja ne saa jakaa turvallisesti toisille. “Kipeiden kohtien avaaminen auttaa sekä itseä että muita.”
Jotta anteeksi antamista voi alkaa työstää, täytyy myöntää, miten paljon jokin asia on satuttanut ja että tuntee sen takia esimerkiksi vihaa, katkeruutta tai kostonhalua. Hämäläinen rohkaisee olemaan rehellinen omia tunteita kohtaa ja kohtaamaan ne suoraan. Anteeksi antamisessa on tavoitteena työstää läpi psyykkinen kipu, jonka loukkaus on aiheuttanut. Kipua työstetään nimenomaan siksi, että itse pääsisi ahdistavan tunteen koukusta vapaaksi. Kirja rohkaisee, että kaikesta voi ajan kanssa selviytyä, eikä uhriksi tarvitse, eikä kannata jäädä.
Annanko anteeksi itselleni?
Anteeksiantamisen teemaan liittyy olennaisesti myös itselle anteeksi antaminen ja armollisuus itseä kohtaan. Kipeää käy yhtä lailla myös se, jos tekee itse virheen tai epäonnistuu jossakin. Silloinkin tuntuu usein helpommalta kieltää tai ohittaa vaikeat tunteet, joita oma epäonnistuminen herättää. Kuitenkin, kuten anteeksi antamisessa muille, anteeksi antamisessa itselle on tärkeää, että käy läpi ne tunteet ja surun, joita oma virhe aiheuttaa.
Virheet kuuluvat elämään ja ne itsessään eivät ole varsinainen ongelma, vaan se, että ihminen jää kiinni virheisiin. Silloin ei pysty olemaan myötätuntoinen ja armollinen itseä kohtaan, käymään läpi vaikeaa tilannetta ja pääsemään eteenpäin. Kohtaamalla virheensä saa viisautta tulevaan. Virheistä oppii muun muassa ongelmanratkaisutaitoja ja luovuutta, elämän inhimillisen puolen ymmärtämistä ja ihmisenä kasvamista.
Inhimillisen ja aidon ihmisen lähellä on kumppanin ja läheisten hyvä olla. Aitous kumpuaa siitä, että ihminen on oppinut tulemaan toimeen inhimillisyytensä ja tunteidensa kanssa, hän kantaa niistä vastuun ja hyväksyy itsensä. Tähän kasvutyöhön ihminen on tarvinnut armollisuutta itsensä kanssa ja sama armollisuus ja tunneturvallisuus heijastuu hänestä myös läheisiin.
Anteeksiantaminen parisuhteessa
Parisuhteessa jäämme herkästi odottamaan toisen toimintaa ja vastuunottoa riitojen ja vaikeiden asioiden äärellä. Kuitenkin, jos ihminen ottaa itse vastuun tunteistaan ja niiden käsittelystä, hän ei odota ulkopuolista pelastajaa haastavien tilanteiden keskelle. Jos odotamme jonkun muun, esimerkiksi puolison tekemää pelastusliikettä, luovutamme vastuun pois itseltä ja ikään kuin tuomitsemme itsemme vankilaan tilanteen kanssa. Tällöin kyynistymme ajan myötä, jos vankilasta vapauttajaa ja ratkaisua tilanteelle ei tulekaan.
Vastuun ottaminen tarkoittaa myös sitä, että kykymme asettaa rajoja vahvistuu. Koska emme ole passiivisia uhreja elämässä, voimme laittaa rajat ikävälle käytökselle tai tilanteille, joissa tunnemme, että meitä kohtaan toimitaan väärin tai meitä yritetään käyttää hyväksi. Anteeksi antaminen vahvistaa kykyä mennä eteenpäin ja asettaa rajat rohkeammin vastaisuudessa.
Vaikka Hämäläinen kuvaa anteeksiantamista prosessina, joka tehdään itsensä kanssa, voi silti olla tärkeää, että asian ottaa puheeksi sen ihmisen kanssa, joka on loukannut itseä. Parisuhteen haastavissa tilanteissa pidän tätä erityisen tärkeänä. Toimivan yhteyden rakentaminen kumppanin kanssa vaatii tunteiden jakamista.
Hämäläinen kehottaa jakamaan kipeän tunteen itseä loukanneelle ihmiselle kaunistelematta ja suoraan, mutta ystävällisesti, kertoen, miten tilanne on itseä loukannut ja satuttanut. Vaikka toinen näkisi tilanteen eri tavalla, olennaista on, että oma prosessi vaikean tilanteen käsittelyssä on saanut edetä. Silloin itse voi myös luultavasti ajan kanssa antaa tilanteen anteeksi ja jatkaa eteenpäin. Totta kai toisen ymmärtäväinen suhtautuminen ja vastuuta kantava asenne nopeuttaa anteeksiantoprosessia.
Jokainen meistä tarvitsee läheisiä ihmisiä ympärilleen saadakeen rakkauden ja läheisyyden tarpeensa täyttymään. Jos emme pysty antamaan anteeksi, meistä tulee torjuvia ja työnnämme kumppanin tai muut lähellä olevat ihmiset etäämmäs itsestämme. Läheisistä ihmissuhteista voi rakentaa turvallisempia ja parempia harjoittelemalla anteeksiantamista.
Miksi antaa anteeksi?
Hämäläinen ei kuvaa anteeksiantamisen prosessia helppona, vaan usein pitkänä ja paljon työtä vaativana. Miksi Hämäläisen mukaan anteeksiantoprosessiin kannattaa kuitenkin lähteä? Yhtenä syynä ovat ihan fysiologiset syy. Vihaan, pelkoon, katkeruuteen tai tuskaan kiinni jäämisellä on tutkimusten mukaan mitattavissa oleva vaikutus kehoomme eli ne vaikuttavat terveyteemme. Anteeksi antaminen vähentää ahdistusta ja masennusta.
Hämäläinen sanoittaa, että hän ei usko, että mieli voisi unohtaa loukkauksia ennen kuin kipeät asiat ovat työstetty. Hän kuvaa käsittelemättä jääneitä tai piiloon painettuja kivuliaita tunteita vaarallisina. Ne ovat koko ajan mukana ihmisen alitajunnassa ja tekevät sieltä käsin tuhoja esimerkiksi ihmisen omalla hyvinvoinnille ja ihmissuhteille. Siksi niistä vapautuminen on niin tärkeää ihmiselle itselleen. Anteeksiantamisella on monia vaikutuksia ihmiseen henkisellä tasolla. Se tuo iloa elämään, rauhoittaa, parantaa mielen haavoja ja auttaa suuntautumaan eteenpäin.
Anteeksianto korjaa ihmistä sisältä päin, palauttaa omaa itseluottamusta sekä tunnetta, että olen arvokas. Ajattelen, että tähän kirjan lauseeseen tiivistyy paljon viisautta: “Ihmisellä on oikeus sekä kipeiden tunteiden tuntemiseen että myös velvollisuus niiden läpityöstämiseen.” Ihminen voi vaikuttaa elämäänsä tekemällä valintoja ja kyky tehdä valintoja on nimenomaan vastuunottoa. Anteeksianto on Hämäläisen kuvaamana tapahtumakulku, jossa luovumme mielessämme olevista kielteisistä ajatuksista, jotta mielemme saisi tervehtyä ja vapautua. Tämä on valinta, mutta vaatii usein paljon aikaa ja työtä.
0 kommenttia